Ensimmäisessä osassa on esittelyssä D/E-tyttöjen vastuuvalmentaja Jari Nikara.
Oli
vuosi 2011 kun Jari Nikara aloitti kuskaamaan poikaansa Santtua harjoituksiin,
eikä jaksanut ajella edestakaisin, vaan jäi seuraamaan harjoituksia
kentänlaidalle.
”Silloinen
joukkueenjohtaja Parantaisen Marko tuli kysymään, josko laittaisin nappikset
jalkaan ja lähtisin avuksi valmennukseen. Siitä pikkuhiljaa tiiviimmin ja
tiiviimmin apuvalmentajana mukana. Noin vuosi aloituksesta junioripäällikkö
Matti Tuominen kysyi kiinnostusta valmentajakoulutuksiin, ja sille tielle
jäin."
Tuttu
tarina monelle suomalaiselle isävalmentajalle, mutta Nikara ei tyytynyt
pelkästään valmentajan rooliin.
Oma
jalkapallotausta pelaajana Jarilla jäi pariin kokeiluun ala-asteiässä ja
satunnaiseen pelailuun höntsyporukoissa opiskeluaikoina, mutta
valmennustoiminta on kiinnostanut aina, ja Jari on päässytkin seuraamaan
suhteellisen läheltä valmentamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa
moottoriurheilun puolelta ennen jalkapallovalmennusta.
Valmennustoiminnasta
kiinnostuminen ei ole jäänyt epäselväksi ja nykyään miehen toimenkuva seurassa
on varsin moninainen – johtokunnan jäsen, varapuheenjohtaja, mukana talous- ja
laadukasvalmennus-työryhmissä, E- ja D-tytöissä vastuuvalmentajana, futis-isä
ja kuski. Jari on käynyt Palloliiton E-, D- ja C-valmennuskurssit ja on
nykyäänkin tuttu näky koulutuksissa yksittäisissä teemapäivissä.
Jarin valmennusura
jalkapallossa lähti käyntiin 2005 -syntyneiden poikien kanssa ensin apuvalmentajana
ja myöhemmin vastuuvalmentajana. Apuvalmentajana Jari on toiminut myös 2004 -syntyneiden
poikien kanssa, sekä EPTK:ssa (Etelä-Pirkanmaan Taitokoulu) 2005- ja 2008 -syntyneiden
poikien kanssa. Monelle LeKi-futis juniorille Nikara on tuttu aikoinaan
olleesta kykykoulusta ja taitokoulusta, sekä nykyisestä taitotorista ja seuran
taitokisoista.
Valmentajana
Jari ajattelee, että ei voi ketään itse varsinaisesti valmentaa tai opettaa,
mutta tukee parhaansa mukaan pelaajia itse oppimaan ja kehittymään pelaajina.
Jari on maininnut painajaisekseen, että joku pelaaja kokee ”tien noustessa” pystyyn,
että kun se valmentaja ei junnuvuosina vaatinut, tai edes koittanut ajaa hommaa
eteenpäin.
”Haluan olla
pelaajille mahdollistaja, mutta pelaajat tekevät itse ratkaisunsa ja työn.”
Nikara
on myös ollut mukana seuran johtokunnassa vuoden 2015 alusta. ”Ilmeisesti oltuani joukkueaktiivi seurassa
kuin myös seurayhteistyön tiimoilta minut kutsuttiin mukaan” Nikara kertoo.
Muille säännöllisille harrastuksille ei ymmärrettävästi riitä tunnit
vuorokaudesta.
”Seuratyössä
/ valmentamisessa on paljon hyviä puolia. Hyvää kaveriporukkaa,
yleishyödyllistä ajankulua, saa olla tekemisissä lasten ja nuorten kanssa ja se
tuo moninaista vaihtelua arkeen. Pidän tätä myös yhtenä erittäin hyvänä tapana
harrastaa itse lajia.”
Tuleva
sarjakausi on Nikaran toinen D/E-tyttöjen vastuuvalmentajana. LeKi-futiksessa
on panostettu paljon viime vuosina tyttöfutikseen ja D/E-tytöissä olikin
kuukauden ilmainen kokeilujakso helmikuussa.
”Kokeilujakso
onnistui mielestäni hyvin. Kokeilujakso oli jo itsessäänkin kokeilu
pelaajamäärän lisäämiseksi. Saimme kuitenkin niin sanotusti kesken kauden,
talvella, lyhyellä varoitusajalla reilun tusinan kokeilemaan jalkapalloa, ja
voi sanoa, että kaikki olivat innokkaita ja vaikuttivat aidosti
kiinnostuneille, samoin ihan hyville pelaajan aluille. Toivottavasti suurin osa
innostuu jatkamaan lajin parissa”.
Ensimmäisen
talven käytössä ollut Pikku-Vapari on vaikuttanut D/E-tyttöjen harjoitteluun
positiivisella tavalla todella paljon. Joukkue saa harjoiteltua säännöllisesti
oikealla alustalla hyvissä olosuhteissa ja Pikku-Vapari on myös nostanut
kauttaaltaan pelaajien sitoutumista ja harjoitteluaktiivisuutta. Joukkueen
tavoitteita kysyttäessä Nikara vastaa hetken pohdiskelun jälkeen:
”Pelaajamäärä
on aika niukka, joten suurimmat tavoitteet liittyy pelaajamäärän
kasvattamiseen, että saadaan toiminta rullaamaan. Mutta toki nykyisten
pelaajien kanssa on myös lajiin liittyviä tavoitteita. Pidetään hauskaa ja
harjoitellaan kovaa. Koitetaan pitää siitä kiinni, että jokainen pelaaja kokee kehittyvänsä
ja pääsevänsä omiin tavoitteisiin. Tavoitteellisimmille ja innokkaimmille
pelaajille koitamme löytää uusia haasteita ja näytön paikkoja myös oman
joukkueen ulkopuolelta. Turnauksiin pyrimme varmaan myös yhteisjoukkueilla
naapuriseurojen kanssa. Moni varmaan odottelee tavoitteilla myös tuloksellista
näkökulmaa… No, keskimäärin on mukavampi voittaa, mutta tappiot kuuluu lajiin
ja niiden jälkeen voittaminen tuntuu vielä vähän paremmalle.”
Valmennusvuosia
Jarilla on jo monta takana, mutta me LeKi-futiksessa toivomme, että niitä on
vielä useampi edessä. Jari on valmentajana vaativa, analyyttinen, oikeudenmukainen
ja ottaa kaikki yksilöt huomioon. Jarin joukkueessa saa ja pitää tehdä
virheitä, koska niistä oppii parhaiten eikä hän yleensä anna suoria vastauksia
vaan laittaa pelaajat pohtimaan ja ratkaisemaan ongelmia. Nikaran pitkäjänteinen
tulevaisuutta rakentava ajattelutapa ja kyky löytää positiivisia kehitysaskelia
ovat arvokasta seuratyössä. Jarin sitoutumista ja halua kehittää itseään ei voi
kuin ihailla! Pelaajien mielestä Jari on innokas ja hyvä valmentaja joka
hymyilee ja nauraa paljon!
”Hienoja
hetkiä ja muistoja on paljon vuosien varrelta – vaikea nostaa mitään yksittäistä
mukavinta muistoa esille. Jotenkin ne mukavimmat muistot liittyy tapahtumiin,
joissa on ollut sykettä ja jännitystä, ja ne ovat tarjoilleet niin onnistumisia
kuin pettymyksiäkin, ja sitten päätteeksi kaikki vain hiljenee ja rauhoittuu.
Mielessä on sellainen rento hyvä, osin jotenkin tyhjä fiilis – ja tietenkin ne
muistot! Jalkapallo on parasta paikan päällä. Lajina jalkapallosta on moneksi,
eli kaikki mukaan toimintaan! Olitpa sitten pelaaja, huoltaja, valmentaja,
futismamma/-iskä/-mummo/-pappa tai fani.”
