Kauden päättäjäiset 2019

Jalkapallokauden päättäjäisiä vietettiin tänään Virta-kampuksen aulassa. Tuttuun tyyliin seuran puheenjohtaja Petri Mäkinen ja junioripäällikkö Matti Tuominen pitivät pienet puheet kuluneesta kaudesta ja hieman tulevastakin.

Suomifutiksessa eletään tällä hetkellä todella positiivisia aikoja ja niin myös LeKi-futiksessa. Seuran pelaajamäärä jatkaa kasvuaan ja toimihenkilöiden puolella löytyy paljon intohimoisia tekijöitä. Tyttöfutiksen puolella on tehty paljon töitä ja tämä näkyi myös palkintojenjaossa, kun palkintopöytä tyhjeni B-tyttöjen johdolla.

Palloliiton taitomerkit

Hopeinen merkki
T11 Aino Mäkinen                                                       
T10 Liina Jokinen
P10 Anssi Hoffrén
P9 Mico Kangasniemi
   Eero Sarkkinen
P8 Väinö Koskela
   Osmo Niemi
   Eetu Pösö

Pronssinen merkki
T8 Minni Anttila
   Saana Rauman
P11 Noel Nikulainen
    Riki Hellingman
P10 Eljas Hiltunen
    Ukko Lehtinen
P9 Viljami Saviahde
   Otto Guttorm
P8 Eetu Salo
   Eetu Pösö
   Kaarlo Oravainen

Aktiivinen pelaaja

B-pojat Elias Pelto-Huikko

2005 Jerko Suodenjoki

2006 John Mark Mbonabingi

2007 Niilo Sirén

2008 Samu Ulvinen

2009 Vili Pamppunen

2010 Otto Guttorm

2011 Kaarlo Oravainen

2012 Onni Hatvala

2013 Iiris Kontola

B-tytöt Vilja Riihimäki

C-tytöt Helmi Lönnqvist

D-tytöt Minea Laakso

E-tytöt Liina Jokinen

F-tytöt Saana Rauman

G-tytöt Eveliina Ryyppö

Menestystä pelikentillä

B-tytöt - Alueellisen T18 kakkosen voitto ja nousu valtakunnalliseen T18 ykköseen.

C-tytöt LeKi-futis/FC Kangasala YJ - T15 sarjan hopea sekä 7v7 piirin mestaruus.

Vuoden somejoukkue

B-tytöt - Aktiivisen joukkueen somessa on pelaajaesittelyitä, otteluennakoita ja -raportteja sekä satunnaisia kuulumisia. Joukkueeseen on saatu somen kautta myös uusia pelaajia.

Vuoden toimihenkilö

Mari Vierikka-Kamppuri - B-pojat - Joukkueensa äitihahmo, joka omalla aktiivisella toiminnallaan on saanut pidettyä joukkueen kasassa vaikeinakin hetkinä. Joukkueenjohtajan tehtävästä on muodostunut hänelle oma harrastus.

Valmennustiimi

F/G-tytöt; Veera Malmberg, Matti Holstila, Elina Rantala, Jarmo Heikkilä, Joni Käki, Marita Nikki ja Toni Ryyppö - Valmentaminen on tiimityötä, jossa parhaimmillaan erilaiset taustat ja persoonat muodostavat yksilöä suuremman kokonaisuuden. Eri-ikäiset valmentajat oppivat halutessaan toisiltaan. Kyseisessä tiimissä toiminta organisoidaan yhteistyössä.

Nuori valmentaja

Veera Malmberg - F/G-tytöt - Sitoutunut, halukas oppimaan, vastuuntuntoinen ja jo nyt taitava vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Hän on toiminut vastuullisessa roolissa niin Palloleikkikoulussa kuin F/G-tyttöjoukkueessa.

Puuhapytty

Joonas Salo - Hän toimii useamman ikäluokan valmennuksessa, osallistuu aktiivisesti seuran lisäharjoitustapahtumiin pyyteettömästi ja on aina valmis auttamaan.

Peten pysti

Silja Lukkarinen - Innostava vastuuvalmentaja D/E-tytöissä. Innokas, määrätietoinen ja periksiantamaton. Oma ura jatkuu LeKi-futiksen Naisten ja B-tyttöjen joukkueessa.

Stadium pelaaja

Tomas Lahtinen - C-pojat - Loistava joukkuepelaaja: kannustava, itseltään ja muilta vaativa, sydämensä peliin laittava ja vastuuta kantava. Omatoimisen harjoittelun ansiosta iso harppaus kehityksessä.

Vuoden Tyttöpelaaja

Laura Lampi - B-tytöt - Huima kehitys kuluneen kauden aikana, teknisesti sarjan parhaimmistoa ja tänä vuonna aktiivisesti kehittänyt taktista osaamistaan. Analysoi omaa ja joukkueen peliä ja vaatii tasokasta tekemistä sekä valmennukselta että joukkuekavereilta.

Vuoden Poikapelaaja

Kalle Ikuli - B-pojat - Seuran pelaajapolun läpikäynyt ja kuluneella kaudella myös seuran edustusjoukkueessa vastuullisessa roolissa ollut työteliäs ja itsensä likoon harjoituksissa ja peleissä laittava. On sosiaalinen ja omaa hyvät vuorovaikutustaidot, joka näkyy mm. omassa joukkueessa ja Palloleikkikoulun valmennuksessa.

Vuoden Pelaaja

Johanna Ranta - B-tytöt - Iso syy joukkueen menestyksen takana, esikuva kentällä sekä varsinkin sen ulkopuolella. Pitää huolta joukkueen fyysisestä sekä henkisestä hyvinvoinnista. Kentällä saa itsestään kaikki irti ja on esikuva monelle pienemmälle futaajalle. Toteuttaa laadukasta urheilijan arkea ja on rakentanut joukkueen rutiineja jo usean vuoden ajan, mikä on mahdollistanut sarjanousut aina Suomen toiseksi korkeimmalle tasolle asti. B-tyttöjen kapteeni ja nyt myös itsekin valmentaja. 

Palkintojen jaon loppuun jaettiin vielä kaikille nuorimman ikäluokan 2013/2014 syntyneille mitalit ja myös kaikki paikalla olleet toimihenkilöt pyydettiin lavalle yhteiskuviin. 

LeKi-futis P12 Maarianhaminassa

07 pojat matkasivat P12 Alueliigan peliin Ahvenanmaalle, paikallisen ylpeyden MIFK:n vieraaksi.

Matkaan lähdettiin jo perjantai iltana, jolloin siirryttiin lähemmäksi satamaa, Turkuun pieneen hotelliin, josta matka jatkui lauantaina klo 8.20 seilaamaan lähteneellä Silja Galaxylla kohti Ahvenanmaata.

Monelle pojalle matka saarelle oli ensimmäinen, samoin auton kyydissä laivalle ajo, hieman jännitystä oli siis ilmassa. Raportin kirjoittajallekin edellinen vierailu taisi olla noin 20 vuoden takaa, sekin jalkapallon merkeissä.

Matka jatkui syöden hyvin, maisemia katsellen ja aikaa tappaen. Laivalla käytiin myös pienryhmissä pelaamista läpi videoklippien kautta.

Perillä Maarianhaminassa olimme noin klo 14.00 ja siirryimme ottelukentälle, joka sijaitsi aivan Wiklöf Holding Arenan välittömässä läheisyydessä. Peliin valmistautumiseen oli riittävästi aikaa, ehkä jopa liikaakin sillä pelin alussa olimme valitettavasti aivan telineissä. Tästä syystä vastustaja siirtyi melko helposti reilun 10 minuutin pelin jälkeen jo 2-0 johtoon.

Hiljalleen päästiin peliin mukaan ja kavennuksen laukoi kovaan maalivireeseen topparin paikalta äitynyt Aapo Närhi. Tauolle mentiin siis 2-1 lukemissa. Tauolla käytiin asioita läpi ja pyrittiin nopeuttamaan pallollista pelaamista.

Jostain syystä toisen jakson alku oli ensimmäisen toisinto ja melko nopeasti MIFK johti jo 4-1. Jalkapallo on pitkälti myös itseluottamuspeli ja pienet onnistumiset/epäonnistumiset muuttavat pelin kulkua, niin nytkin. Pari hyvää suoritusta ja LeKi-futis sai pelin juonesta kiinni ja ei aikaakaan, kun peli olikin 4-3 ja vierailijoilla vahva ote. Valitettavasti puolustussuuntaan ei ehkä riittänyt riittävästi nöyryyttä ja tukea, näin ollen vastustaja pääsi takaisin kahden maalin johtoon.

Peliaikaa oli vielä reilusti jäljellä ja LeKin pojat saivat luotua useamman laadukkaan hyökkäyksen, joista yhdestä tuomittiin rankkari. Valitettavasti laukaus osui tolppaan ja seuraavasta hyökkäyksestä kotijoukkue lopetti sinipaitaisten pyristelyn 6-3 maalilla. Kaikissa vastustajan maaleissa oli vahvasti mukana erittäin monipuolinen ja vaarallinen Wille Nunez. Kaikki kunnia yritteliäälle ja laadukkaalle kotijoukkueelle, joka oli edellä ainakin prässi pelaamisessa sekä tilanteenvaihdoissa.

Pelin jälkeisten verryttelyiden, palautteen ja peseytymisen jälkeen ennätimme vielä nähdä majapaikassamme, kun Mörkö löi sisään Venäjää vastaan. Tappion pettymyskin alkoi pojilta unohtumaan kun teimme kävelyretken keskustaan ja kävimme ravintolassa hampurilaisaterialla.

Hyvin nukutun yön jälkeen pääsimme sunnuntain makuun aamutreenillä, joissa oli todella virkeää tekemistä.

Pikkuhiljaa siirryimme kohti satamaa sateisessa säässä. Laivalla jälleen vapaampaa oleilua, ruokailua sekä reissun paketointi yhdessä, jossa todettiin, että saimme jälleen kokemuksia, onnistumisia/epäonnistumisia, tiedostan, että missä olemme hyviä ja mitä voidaan parantaa. 

Pitkä reissu takana, 70 minuuttia peliä ja yli 50 tuntia reissussa. Kotiin palasimme sunnuntai iltana klo 22.00 melko väsyneinä. Mutta matkaa jatkuu, seuraava peli odottaa jo huomenna keskiviikkona kun FC Jazz/Karhu-futis YJ tulee vierailemaan Sääksjärven tekonurmelle. Ottelu alkaa klo 19.10, tervetuloa katsomoon!

- Matti Tuominen

#lekisydän💙 - Samu Nevala

Juttusarjan seuraavassa esittelyssä on edustusjoukkueen pitkäaikainen kapteeni Samu Nevala. Lempääläläistä jalkapalloa seuraaville nimi on varmasti tuttu, mutta tarinoita LeKi-futiksesta miehellä olisi kerrottavana kokonaisen kirjan verran. Nevalan LeKi-futis -uraa on pian takana jo kunnioitettava neljännesvuosisata ja Samulla on vuosien varrella ollut iso vaikutus siihen, että edustusjoukkue on yhä olemassa.

Samu aloitti futiksen 4-vuotiaana LeKi:n 88/89 ikäluokassa, joka tunnetaan myös lempääläläisen futiksen ”kultaisena sukupolvena”.

”En muista miten ihan pikkujunnuina pärjäsimme, mutta jalkapallotreeneihin oli aina kiva mennä ja meillä oli tiivis hyvä porukka alkuajoista lähtien. Sakari Kinnari taisi olla ensimmäinen koutsini. Sakke laittoi poikiin vipinää, kun hiekkalinnat alkoivat kasvaa Hakkarin sorakentällä liian korkeiksi.”

Junioriaikoina Samu harrasti vähän kaikenlaista. Tärkeimpinä olivat aina jalkapallo ja jääkiekko, mutta mukana pyöri myös maastojuoksu, yleisurheilu, futsal ja valtava määrä muita lajikokeiluja koripallosta pöytätennikseen. Kotipihasta löytyi isän takapihalle rakentama futismaali ja etupihalta lätkämaali.

”Urheilu on aina ollut elämäntapa ja eri harrastukset tukivat mukavasti toisiaan. Lajeja tippui pikkuhiljaa pois ajanpuutteen vuoksi ja lopulta jäljellä olivat enää lätkä ja futis, joiden välillä oli pakko tehdä vaikea valinta 18 ikävuoden korvilla. Futis vei kuitenkin voiton ja se päätös on pitänyt edelleen. Kotipihan maaleihin tuli räimittyä yksin tai kavereiden kanssa valtavat määrät ja edelleen ihan mukavassa kuosissa oleva potkutekniikka on varmasti näistä pihapeleistä peräisin. En ikinä ollut varsinaisesti lenkkeilijä, mutta peruskunto pysyi kohdillaan kun koulumatkat taittuivat aina juosten tai pyöräillen.”

Pelit ja treenit muuttuivat junioriaikoina sopivalla tahdilla tavoitteellisemmiksi Jari Outilan valmennuksessa, jonka Samu nostaa juniorivuosiensa parhaaksi valmentajaksi. Joukkue oli pysynyt vuosia hyvin kasassa ja pystyi haastamaan täysin tasaväkisesti Pirkanmaan suuria. Niin Haka, Ilves kuin TPV:kin sulivat vuorollaan Lempäälän hornankattilassa.

”Yksi isoimmista syistä menestykseen oli se, että meiltä ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valunut pelaajia isompiin seuroihin, vaan lähes kaikki halusivat jatkaa LeKi:ssä kaudesta toiseen. Välillä toki itsekin pohdin, pitäisikö lähteä kokeilemaan ”isompiin ympyröihin” kuten Hakaan tai Ilvekseen, mutta lopulta ajatus jonkun muun kuin LeKi-paidan pukemisesta tuntui äärimmäisen likaiselta ja väärältä – ja se tunne ei ole näihin päiviinkään mennessä muuttunut.”

”Junnuna kiersimme myös paljon turnauksia ja näistä jäi poikkeuksetta hienoja kokemuksia. Jengi hitsautui turnausreissuilla hyvin yhteen. Aikanaan Salon turnauksessa jäi voittoakin paremmin mieleen se, kun kävimme Syväsen Matin kanssa Hesburgerissa ennen iltapäivän peliä ja saimme valmentajalta vähintään puolen tunnin läksytyksen siitä, miten ruuansulatus toimii. En ole tämän jälkeen syönyt hampparia pelipäivänä. Kävimme LeKi:n kanssa voittamassa myös suojalkapallon SM- tai MM-kultaa Hyrynsalmella. Suot olivat melko kuivia, joten Hakkarin ja Säijän nurmikenttiin tottuneesta joukkueesta tuntui, että olisimme pelanneet kotikentällä. Turnauksen tasokin oli äärimmäisen kova, mukana taisi olla 7 sekajoukkuetta. Finaalissa kaatui pahamaineinen ”Lehmijengi”.”

Vuosikausia yhdessä ollut ”kultainen sukupolvi” laittoi viimeisen B-juniorivuoden jälkeen edustusjoukkueen pystyyn Tampereen Kutoseen. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin edustus aloittaa jälleen yhden kauden Tampereen Nelosessa. Pelaajisto on ehtinyt vaihtua jo moneen kertaan, mutta Nevala on viimeisiä jäljellä olevia mohikaaneja tuosta alkuperäisestä joukkueesta. 

”Ehkä oman urani hienoin saavutus onkin se, että olen kaikkien näiden vuosien läpi ollut tietyllä tavalla joukkueen koossa pitävä vakiojermu. En ole millään kaudella ollut joukkueen paras pelaaja tai tärkein taustahääräilijä, mutta uskon että minulla on vuosien varrella ollut erittäin iso vaikutus siihen, että edustusjoukkue on yhä olemassa.”

TamU-K - LeKi-futis (c) Heikki Saarinen

Reilun kymmenen vuoden edustusjoukkue taipaleeseen mahtuu paljon erilaisia pelejä, valmentajia sekä pelaajia. Parhaimmiksi muistoiksi Samu nostaa ehdottomasti Suomen Cupin menestyksen 2010, jolloin LeKi-futis eteni aina 4. kierrokselle asti, jolloin myös Veikkausliigan joukkueet tulivat mukaan kinkereihin. Paikallispelejä on vuosien aikana väännetty Loisketta ja Visaa vastaan, ja joistakin otteluista puhuttavaa riittää vuosia myöhemminkin. 

”Kaadoimme Suomen Cupin 3. kierroksen ottelussa Turun Pallokerhon ja tuo voitto on edelleen yksi urani ikimuistoisimmista. Turkulaiset olivat meitä valovuosia edellä ja pidimme palloa ehkä 3% peliajasta. Panu Niskanen teki ensimmäisestä ja ainoasta hyökkäyksestämme 1-0 maalin ja varjelimme tätä johtoa aina lisäajalle asti. Vastustaja kuitenkin pamautti vaparista tasoihin viidennellä lisäaikaminuutilla ja valtava taistelu vaikutti valuvan hukkaan. Jatkoajalla salama kuitenkin iski uudelleen ja Lassi Lehtonen iski ainoasta kulmastamme lukemiksi 2-1. Tämäkään ei riittänyt, vaan turkulaiset väänsivät jälleen homman tasoihin jatkoajan lisäajalla armottoman myllyn päätteeksi. Tässä vaiheessa puolet joukkueesta oli jo loukkaantuneena, joka ei varsinaisesti luonut uskoa rankkarikisaan.

Ensimmäiset viisi vetäjää onnistuivat molemmilta ja meidän viimeinen ylipäänsä potkaisemaan pystyvä pelaaja oli romuluinen toppari Miika Holopainen, jota ei hyvällä tahdollakaan voinut luonnehtia rankkarispesialistiksi. Miika kuitenkin täräytti pallon varmasti rysään ja siirsi vastuun maalivahti Joonas Haapasaarelle, joka nappasi vierailijoiden kuudennen laukojan kudin alakulmasta. Yllätys oli valmis ja pääsimme haastamaan neljännellä kierroksella Ykkösessä pelanneen Tampereen Palloveikot. TPV:tä vastaan syntyi myös yksi urani makeimmista maaleista. Parhaiten peli kuitenkin muistetaan useammasta viekkaudella ja vääryydellä LeKi-futikselta ryöstetystä maalista. Katkeruus elää edelleen vahvana, sillä olisimme varmasti kairanneet Suomen Cup -pystin kotiin Lempäälään.”

Samun maali ajassa 1:30 ja vanhaa VAR tekniikkaa ajassa 2:30 alla olevassa videossa: 

”Paikalliskilpailija Loiskeen nöyryytys viimeisimmässä kohtaamisessamme lukemin 5-1 on toki myös mukava muisto. Olimme juuri saaneet joukkueeseemme tuoretta verta, ja uudet kaverit esiintyivät ensimmäisessä pelissään hienosti tuntematta derbyn paineita. Maalintekijät olivat silti vanhoja konnia. Tommi Lehtimäki tykitti LeKi-historian hienoimman hattutempun, ja meikäläinen säesti Panu Niskasen kanssa tekemällä maalin mieheen. Paikallisvaltikka on siis ollut tiukasti LeKi-futiksella jo lähes vuosikymmenen kun Visastakaan ei ollut ikinä haastamaan LeKi:n herruutta.”

https://lvs.fi/2013/05/06/leki-futis-yllatti-loiskeen-regions-cupin-ottelussa/

Paikallisottelu LeKi-futis - Loiske.

”Olin muutamia vuosia sitten Provinssirokissa Seinäjoella ja meillä oli festareita seuraavana päivänä paikallisottelu Vesilahden Visaa vastaan. Muutama Visan kätyri oli myös soluttautunut samoille festareille ja he raportoivat voitonriemuisena Vesilahden pääkallopaikalle, että Samu on nähty festareilla, joten kaverista ei tarvitse huolehtia huomisessa derbyssä. Meikäläinenhän tuli vielä ovelasti yöjunalla Seinäjoelta kotiin kesken festarien ja ilmestyin vastustajan yllätykseksi Vesilahden tekonurmelle alkuverryttelyyn. Pientä festariväsymystä potevana poistuin ottelussa keskiympyrästä noin kolme kertaa, mutta upotin hattutempun. Jalkapallohan on aina ollut älypeli ja jos antaa ajatuksen juosta niin ei itse tarvitse.”

https://lvs.fi/2015/06/29/samu-nevala-paikallisottelun-ratkaisija/

”Piiricupin finaali JanPaa vastaan Tehtaan kentällä on jäänyt mieleen yhtenä karvaimmista tappioista. Olimme juuri varmistaneet sarjanousun ja kausi piti viimeistellä cup-mestaruuteen. Olimme täysin varmoja voitosta; kuohuvat olivat penkillä odottamassa ja mestaruuslippikset oli teetetty valmiiksi. Pataanhan siinä tuli.”

Mestaruuslippiksiä piti muokata jälkeenpäin.

”Edustusjoukkueen alkuvuosina peräsimessä ollut Matti Virtanen ansaitsee ehdottomasti maininnan ja hän on ollut edelleen vakiokasvo katsomon puolella. Loiskeen kärkimiehen tontilta LeKi-futiksen peräsimeen päätyneen Mika Kanervan kanssa juhlittiin railakkaasti nousua Neloseen. Edustusjoukkueen tähän mennessä tärkein valmentaja oli puolestaan joukkuetta vuosia rautaisella otteella luotsannut Lassi Lehtonen, jonka alaisuudessa vedettiin pelillisesti sekä joukkueen että oman urani parhaat vuodet. Ja toki ei sovi unohtaa LeKi-futiksen rautakansleria Pete Mäkistä, joka taisi myös yhden vuoden joukkuetta valmentaa ja lanseerasi tuolloin näihin päiviin asti säilyneen ja kaikkea tekemistä ohjanneen moton: ”Kauniita maaleja kauniista syötöistä.”

”Muutamia LeKi-kasvatteja: Matti Syvänen oli maalintekijä jumalan armosta, Miika Holopainen peräpään luottoluuta, Jani Ojala hallitsi keskikenttää rautaisella otteella, Tommi Niskasen kosketus oli Pirkanmaan pehmein, Panu Niskanen lännen nopein, Jaakko Laitila Nelosen komein. Lempäälän oma Gennaro Gattuso Toni Ryyppö jakeli armottomia viikatteita keskikentän tuntumassa. Heinosen veljekset Ville ja Pasi sahasivat 10 vuotta laitapakkeina omilla raiteillaan ja tekivät varmasti aladivarien ennätyksen juostuissa kilometreissä. Muihinkin joukkueisiin hairahtaneet, mutta kotiin lopulta palanneet Jyri Leinonen ja Joonas Haapasaari ovat LeKi-historian parhaat veskarit. Viimeisimpänä mainittakoon todennäköisesti viime kauteen uransa lopettaneet Lehtimäen veljekset, joista Tommi oli nelosdivarin paras maalipyssy ja ”Pussihousu” -Janne Nelosen paras (ja ehdottomasti kuuluisin) toppari.

Nykypelaajista Sampo Clewer ja Tomi Karjalainen ovat olleet jo useamman vuoden joukkueen ylivoimaisesti tärkeimpiä taustoja, joita ilman homma olisi levinnyt käsiin jo monta kertaa. Olisi hienoa, jos he oppisivat vähän myös pelaamaan.”

Samu on ehtinyt näkemään Tampereen aladivareita pitkään ja arvioi, että taso on ehdottomasti kovempi kuin 10 vuotta sitten. Nykyinen Nelonen on äärimmäisen tasainen ja kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Ero Kolmoseen on kuitenkin mututuntumalla kasvanut entisestään ja Nelosesta nousevat kärkijengit tippuvat vauhdilla takaisin.

Lempäälässä talviharjoittelu on Pikku-Vaparin ansiosta parantunut huomattavasti ja edustusjoukkue on treenannut yhdessä B-junioreiden kanssa talvikauden. Pääsyä isolle kentälle on kuitenkin odotettu jo hartaasti.

”Joukkueen viime kausi oli ailahteleva ja vaikka voitimme kaikki kärkijengit niin hävisimme monta helpompaa peliä omien virheiden takia. Yksi tämän kauden tavoitteista on tasaisuuden säilyttäminen läpi kauden ja mikäli se onnistuu, niin olemme kärkikahinoissa. Muutama tärkeä pelaaja lopetti viime kauteen, mutta myös paikkaajia on tullut tilalle. B-junnutkin pääsevät kantamaan vastuuta miesten peleihin. Maalintekovoimaa meiltä hieman uupuu, joten oma tavoitteeni on osaltani paikata tuota aukkoa tekemällä muutama byyri enemmän kuin viime kaudella.” 

LeKi-futis - IkU ottelusta 2015. (c) Heikki Saarinen

Samu seuraa futiksesta satunnaisesti Englannin liigan ja Mestareiden liigan pelejä ja pysyttelee ajantasalla sarjatilanteista. Muutaman kerran kaudessa mies eksyy Tammelan stadionille, väijymään pelaako Ilves samanlailla futista kuin lätkää. Nuoruuden isoin esikuva oli Alessandro Del Piero, jonka hidastettua oikean jalan kierrevetoa takayläkulmaan juuri boxin ulkopuolelta Samu yrittää edelleen matkia. 

”Intensiivisesti katson vain arvokisat, joissa suosikit ovat Italia ja USA. Seurajoukkueista suosikkini on aina ollut Juventus, vaikka Seria A:ta on tullutkin seurattua hyvin löyhästi. Lempparipelaajat olivat pitkälti Juven 90-luvun lopun ja 2000-luvun alkupuolen legendoja kuten Del Piero, Pavel Nedved, Mauro Camoranesi, Edgar Davids. Näiden lisäksi Bayernin Michael Ballack ja kiertolainen Nicolas Anelka olivat tiukassa seurannassa. Ballackilta taisin napata pelinumeroksi 13, joka on pysynyt samana koko peliuran ajan. Nykypelureista olen paljon huonommin perillä ja selkeitä suosikkeja on vaikea nostaa esiin, mutta Ville Viitaharjun ysipaidan ostaisin, jos LeKi-futiksen fan-shop näitä myisi.”

Nevala on välttynyt isoilta loukkaantumisilta koko elämänsä ajan kaikissa lajeissa, pelaajana vahvuudet ovat aina liittyneet syöttämiseen, keskityksiin ja pelinlukuun mikä on ihan hyvä juttu, sillä vuodet ovat vieneet viimeisetkin nopeudenrippeet mennessään miehen omin sanoin. Samu on aina ollut tunnollinen treenaaja, mutta kirkkaana tavoitteena ei kuitenkaan ikinä ole ollut esimerkiksi jalkapalloammattilaisuus.

”Täytyy olla hyvin kiitollinen kaikille urani valmentajille ja loistaville pelikavereille siitä, että jalkapallosta on tullut minulle koko elämän mittainen harrastus, joka on tuonut yli 20 vuoden aikana valtavan määrän kavereita, kokemuksia ja tekemistä. Ja loppua ei ole näkyvissä vieläkään. Tämän ajatuksen toivon myös pysyvän kirkkaana mielessä koko LeKi-futiksen junioriorganisaatiolla: menestykseen tulee aina pyrkiä, mutta ehkä tärkein tavoiteltava asia on se, että mahdollisimman monelle LeKi-futiksessa aloittavalle junnulle taitotasosta riippumatta tarjotaan sellaiset eväät ja puitteet, ettei futista jätetä edes kriittisinä teinivuosina ja harrastus säilyy pitkälle aikuisikään asti. Olisi myös hienoa nähdä, että omista junnuista nousisi tasaisesti uusia vastuunkantajia myös edustukseen.”

#lekisydän💙 - Jari Nikara

#lekisydän💙 on uusi juttusarja, joka esittelee LeKi-futiksen toimihenkilöitä, jotka mahdollistavat joukkueiden ympärivuotisen harjoittelun ja arjen pyörittämisen. Henkilöitä, jotka toimivat isolla 💙:llä.

Ensimmäisessä osassa on esittelyssä D/E-tyttöjen vastuuvalmentaja Jari Nikara.

Oli vuosi 2011 kun Jari Nikara aloitti kuskaamaan poikaansa Santtua harjoituksiin, eikä jaksanut ajella edestakaisin, vaan jäi seuraamaan harjoituksia kentänlaidalle. 

”Silloinen joukkueenjohtaja Parantaisen Marko tuli kysymään, josko laittaisin nappikset jalkaan ja lähtisin avuksi valmennukseen. Siitä pikkuhiljaa tiiviimmin ja tiiviimmin apuvalmentajana mukana. Noin vuosi aloituksesta junioripäällikkö Matti Tuominen kysyi kiinnostusta valmentajakoulutuksiin, ja sille tielle jäin."

Tuttu tarina monelle suomalaiselle isävalmentajalle, mutta Nikara ei tyytynyt pelkästään valmentajan rooliin.

Oma jalkapallotausta pelaajana Jarilla jäi pariin kokeiluun ala-asteiässä ja satunnaiseen pelailuun höntsyporukoissa opiskeluaikoina, mutta valmennustoiminta on kiinnostanut aina, ja Jari on päässytkin seuraamaan suhteellisen läheltä valmentamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa moottoriurheilun puolelta ennen jalkapallovalmennusta.

Valmennustoiminnasta kiinnostuminen ei ole jäänyt epäselväksi ja nykyään miehen toimenkuva seurassa on varsin moninainen – johtokunnan jäsen, varapuheenjohtaja, mukana talous- ja laadukasvalmennus-työryhmissä, E- ja D-tytöissä vastuuvalmentajana, futis-isä ja kuski. Jari on käynyt Palloliiton E-, D- ja C-valmennuskurssit ja on nykyäänkin tuttu näky koulutuksissa yksittäisissä teemapäivissä.

Jarin valmennusura jalkapallossa lähti käyntiin 2005 -syntyneiden poikien kanssa ensin apuvalmentajana ja myöhemmin vastuuvalmentajana. Apuvalmentajana Jari on toiminut myös 2004 -syntyneiden poikien kanssa, sekä EPTK:ssa (Etelä-Pirkanmaan Taitokoulu) 2005- ja 2008 -syntyneiden poikien kanssa. Monelle LeKi-futis juniorille Nikara on tuttu aikoinaan olleesta kykykoulusta ja taitokoulusta, sekä nykyisestä taitotorista ja seuran taitokisoista.

Valmentajana Jari ajattelee, että ei voi ketään itse varsinaisesti valmentaa tai opettaa, mutta tukee parhaansa mukaan pelaajia itse oppimaan ja kehittymään pelaajina. Jari on maininnut painajaisekseen, että joku pelaaja kokee ”tien noustessa” pystyyn, että kun se valmentaja ei junnuvuosina vaatinut, tai edes koittanut ajaa hommaa eteenpäin. 

”Haluan olla pelaajille mahdollistaja, mutta pelaajat tekevät itse ratkaisunsa ja työn.” 

Nikara on myös ollut mukana seuran johtokunnassa vuoden 2015 alusta. ”Ilmeisesti oltuani joukkueaktiivi seurassa kuin myös seurayhteistyön tiimoilta minut kutsuttiin mukaan” Nikara kertoo. Muille säännöllisille harrastuksille ei ymmärrettävästi riitä tunnit vuorokaudesta.

”Seuratyössä / valmentamisessa on paljon hyviä puolia. Hyvää kaveriporukkaa, yleishyödyllistä ajankulua, saa olla tekemisissä lasten ja nuorten kanssa ja se tuo moninaista vaihtelua arkeen. Pidän tätä myös yhtenä erittäin hyvänä tapana harrastaa itse lajia.”

Tuleva sarjakausi on Nikaran toinen D/E-tyttöjen vastuuvalmentajana. LeKi-futiksessa on panostettu paljon viime vuosina tyttöfutikseen ja D/E-tytöissä olikin kuukauden ilmainen kokeilujakso helmikuussa.

”Kokeilujakso onnistui mielestäni hyvin. Kokeilujakso oli jo itsessäänkin kokeilu pelaajamäärän lisäämiseksi. Saimme kuitenkin niin sanotusti kesken kauden, talvella, lyhyellä varoitusajalla reilun tusinan kokeilemaan jalkapalloa, ja voi sanoa, että kaikki olivat innokkaita ja vaikuttivat aidosti kiinnostuneille, samoin ihan hyville pelaajan aluille. Toivottavasti suurin osa innostuu jatkamaan lajin parissa”.

Ensimmäisen talven käytössä ollut Pikku-Vapari on vaikuttanut D/E-tyttöjen harjoitteluun positiivisella tavalla todella paljon. Joukkue saa harjoiteltua säännöllisesti oikealla alustalla hyvissä olosuhteissa ja Pikku-Vapari on myös nostanut kauttaaltaan pelaajien sitoutumista ja harjoitteluaktiivisuutta. Joukkueen tavoitteita kysyttäessä Nikara vastaa hetken pohdiskelun jälkeen:

”Pelaajamäärä on aika niukka, joten suurimmat tavoitteet liittyy pelaajamäärän kasvattamiseen, että saadaan toiminta rullaamaan. Mutta toki nykyisten pelaajien kanssa on myös lajiin liittyviä tavoitteita. Pidetään hauskaa ja harjoitellaan kovaa. Koitetaan pitää siitä kiinni, että jokainen pelaaja kokee kehittyvänsä ja pääsevänsä omiin tavoitteisiin. Tavoitteellisimmille ja innokkaimmille pelaajille koitamme löytää uusia haasteita ja näytön paikkoja myös oman joukkueen ulkopuolelta. Turnauksiin pyrimme varmaan myös yhteisjoukkueilla naapuriseurojen kanssa. Moni varmaan odottelee tavoitteilla myös tuloksellista näkökulmaa… No, keskimäärin on mukavampi voittaa, mutta tappiot kuuluu lajiin ja niiden jälkeen voittaminen tuntuu vielä vähän paremmalle.”

Valmennusvuosia Jarilla on jo monta takana, mutta me LeKi-futiksessa toivomme, että niitä on vielä useampi edessä. Jari on valmentajana vaativa, analyyttinen, oikeudenmukainen ja ottaa kaikki yksilöt huomioon. Jarin joukkueessa saa ja pitää tehdä virheitä, koska niistä oppii parhaiten eikä hän yleensä anna suoria vastauksia vaan laittaa pelaajat pohtimaan ja ratkaisemaan ongelmia. Nikaran pitkäjänteinen tulevaisuutta rakentava ajattelutapa ja kyky löytää positiivisia kehitysaskelia ovat arvokasta seuratyössä. Jarin sitoutumista ja halua kehittää itseään ei voi kuin ihailla! Pelaajien mielestä Jari on innokas ja hyvä valmentaja joka hymyilee ja nauraa paljon!

”Hienoja hetkiä ja muistoja on paljon vuosien varrelta – vaikea nostaa mitään yksittäistä mukavinta muistoa esille. Jotenkin ne mukavimmat muistot liittyy tapahtumiin, joissa on ollut sykettä ja jännitystä, ja ne ovat tarjoilleet niin onnistumisia kuin pettymyksiäkin, ja sitten päätteeksi kaikki vain hiljenee ja rauhoittuu. Mielessä on sellainen rento hyvä, osin jotenkin tyhjä fiilis – ja tietenkin ne muistot! Jalkapallo on parasta paikan päällä. Lajina jalkapallosta on moneksi, eli kaikki mukaan toimintaan! Olitpa sitten pelaaja, huoltaja, valmentaja, futismamma/-iskä/-mummo/-pappa tai fani.”

Haastattelussa LeKi-futiksen kasvatit Nils Strömsholm ja Jesse Vuori

Osalle paikallista jalkapalloa seuraaville on varmasti jo kautta 2019 koskevat sopimusuutiset tiedossa mutta nostetaan asia esille vielä kaikille LeKi-futiksen Some seuraajille. LeKi-futiksen kasvatit Nils Strömsholm, Jesse Vuori ja Sami Maja allekirjoittivat alkuvuodesta sopimukset Tamperelaisten 2. divisioona joukkueiden kanssa, Nils ja Sami Tampere Unitedin ja Jesse Ilveksen kanssa. Kolmikosta kaksi nuorta futaajaa, Nils ja Jesse kävivät Pikku-Vaparilla kahvilla ja kertomassa kuulumisiaan.

Nils ja Jesse kävivät Pikku-Vaparilla haastattelussa ja seuraamassa 13/14 ikäluokan harjoituksia.

Molemmat nuoret miehet ovat aloittaneet jalkapallouransa LeKissä 5- vuotiaana, ollen mukana myös toiminnassa LeKi-futiksen perustamisen aikaan kymmenen vuotta sitten. Molemmat nostavat
merkittävimpinä asioina LeKi-futis ajastaan innostumisen jalkapalloon ja mahdollisuuden harrastaa lajia riittävän laadukkaasti, lähellä kotia. Nils korostaa, että 99-ikäluokka oli aikanaan laadukas ryhmä, jossa harjoiteltiin tavoitteellisesti, mikä tarjosi edellytyksen kehittyä. Molemmat muistelevat lämmöllä, etenkin FC Lempäälä YJ (LeKi-futiksen ja Loiskeen yhteisjoukkue) aikaa, jolloin otettiin askelia jo kohti tavoitteellisempaa harjoittelua ja pelaamista.

Juniorivuosien loppupuolella molempien, tavoitteellisten pelaajien tie vei Tampereelle ja Ilveksen riveihin. Nils lähti lisähaasteiden perään C-juniori iässä, Jessen seuratessa vuoden myöhemmin perässä. Jesse jatkaa edelleen samoissa keltavihreissä väreissä. Nils puolestaan siirtyi isomman vastuun perässä viime kaudella TPVn A-junioreihin.

Tällä hetkellä molemmat panostavat lähes kaiken harjoitteluun ja pelaamiseen. Toki molemmat pelimiehet suunnittelevat tulevaisuudessa jatkavansa myös opiskeluja, Jessen tehdessä myös jonkin verran töitä Ideaparkin Class Ohlsonilla. Ohjelmaa riittää kentällä varsin reilusti. Etenkin Ilveksen organisaatiossa, jossa on paljon nuoria vielä juniori ikäisiä pelaajia, harjoitellaan parhaimmillaan kahdeksan kertaa viikossa, aamuin kolme kertaa ja iltaisin viisi. TamUssakin harjoituksia on viidesti viikossa. Näiden lisäksi myös pelataan viikoittain. Mahdollisuuksien mukaan pojat käyvät myös omalla ajalla treenaamassa etenkin kesällä. Nils kehui myös käyvänsä aika paljon ulkojäillä, nyt kun kunnon talvi on sen mahdollistanut.

Tulevalle kaudelle molemmilla on selkeänä tavoitteena saada mahdollisimman paljon peliaikaa sekä päästä vastuulliseen rooliin. Ilman työntekoa se ei varmasti onnistu, sen verran laadukkaita pelaajia on molemmissa joukkueissa. Ilveksen pelaajat pelaavat 2. divisioonan lisäksi myös A-junioreiden SM-karsintaa, nyt talvella. Viime vuonna joukkue, jossa Jesse oli myös mukana, oli SM- hopealla ja tänä vuonna olisi tarkoitus kirkastaa mitali kultaiseksi.

Molemmat pelurit viihtyvät laidalla, joko laitapuolustajan tai laitahyökkääjän roolissa. Etenkin TamUssa pelimuoto ja ryhmitys saattavat vaihdella vastustajan mukaan, jolloin Nilsin rooli myös saattaa hieman vaihdella. Molemmat pelaajista kehuvat nykyisiä valmentajiaan asiansa osaaviksi. Valmentajat ovat sopivan vaativia ja taktisesti osaavia. Jesse myös korostaa oman valmennuksen hyvää roolitusta.

Nils ja Jesse ihastelevat Pikku-Vaparia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia laadukkaaseen harjoitteluun.
Hieman naureskellen he muistelevat omia junnuaikojaan 2000-luvulla, kun harvoin pääsi talvella
tekonurmille treenaamaan ja niinäkin kertoina harjoitukset alkoivat pahimmillaan klo. 7:30 viikonloppu aamuina. Fiksut nuoret miehet muistavat kiittää nöyrästi omia vanhempiaan, että ovat kuskanneet aikoinaan poikia treeneihin myös haastavina aikoina. Kodin tuki kokonaisuutena saa pojilta paljon kiitosta haastattelun aikana. Molempien isät, Marko ja Timo olivatkin useamman vuoden 99-ikäluokan valmentajina niin LeKi-futiksessa, kuin FC Lempäälässä.

LeKi-futiksen otteita, seuran entiset pelaajat seuraavat toki edelleen, sen verran mitä omilta kiireiltään ennättävät. Etenkin kesällä molemmat ovat seuranneet harjoittelua ja pelaamista, ollessaan kentällä itse potkimassa. Molemmat ovat aidosti sitä mieltä, että toiminnassa on hyvä tekemisen meininki, sekä vaikuttaa siltä, että pelaajilla on entistäkin paremmat mahdollisuudet kehittyä.

Nykyisille LeKi-futiksen pelaajille Nils ja Jesse lähettää tsempit ja kehottavat treenaamaan paljon sekä tekemään aina täysillä treeneissä. Uskomalla vahvasti omaan tekemiseen sekä laittamalla itsensä likoon, tulee ennemmin tai myöhemmin palkintoja. Nämä ominaisuudet tulivat esille jo LeKi-futiksen aikoina kyseisten pelimiesten harjoitellessa ja pelatessa. Nils tiivistää tavoitteellisen harjoittelun hyvin: ”Aina ei ole niin mukavaa treenata kovaa ja kilpailla pelipaikoista. Mutta kun sen tekee, niin mukavia hetkiä tulee. Ja ne ovatkin sitten ihan älyttömän hienoja hetkiä”.

Kiitos Nilsille ja Jesselle haastattelusta ja menestystä kaudelle 2019 koko LeKi-futis perheeltä.

LeKi-futis P12 (07/08) Sininen Eerikkilässä

LeKi-futis P12 (07/08) Sininen joukkue oli tänä viikonloppuna 17 pelaajan voimin Eerikkilässä leirillä. Kaksi ryhmän jäsentä oli ViiPV:n pelaajia, tuttuja toki osalle pojista EPTK ajalta. Eerikkilä tarjosi loistavat olosuhteet valmistautumiseen ensi kesän sarjoihin.

 

Perjantaina aloitettiin leirisääntöjen läpikäynnillä, jonka jälkeen pikainen siirtyminen peliin FJK YJ vastaan, 4x20min peliaikana.

Alkuverryttelyä

Pelistä saatiin paljon infoa ja oppia jatkoon. Tuloksellisesti peli oli aika tasainen, mutta jätti ainakin sinipaidoille myös paljon parannettavaa. Ainakin tilanteenvaihtoja täytyy harjoitella paljon jatkossakin. Pelin jälkeen harjoiteltiin vielä pelin avaamista noin tunti ennen kuin nälkäiset ja väsyneet pelaajat pääsivät syömään ja rauhoittumaan nukkumaan menoa varten, unohtamatta kuitenkaan hyvää venyttelyä ja palautetta pelistä ja treeneistä.

Illan kehonhuolto

Lauantai aamuna jatkui opettelu leiri- ja urheilijanelämään kun herätyskello soi klo 7:20 ja aamupalan jälkeen vuorossa oli aamutreenit klo 8:45 alkaen.

Aamutreenit sujuivat yllättävän hyvin vaikka osalla oli haasteita noudattaa aikatauluja, mutta siitäkin selvittiin suorittamalla joukkueen antama rangaistus, 50 punnerrusta.

Lauantaina ohjelmassa oli paljon muutakin kuin lajiharjoittelua. Pelaajille sekä valmentajille saatiin ajateltavaa psyykkisen valmennuksen perusteet kurssilta, jossa puhuttiin mm. itseluottamuksesta ja tavoitteista.

Kurssin jälkeen pelaajilla oli hieman vapaa-aikaa, jonka jälkeen ohjelmassa oli testit, jossa testattiin nopeutta, ketteryyttä, kimmoisuutta ja kestävyyttä. Pojat vetivät testit läpi hyvällä asenteella, yrittäen parhaansa. Joukkue sai testeistä tulevaisuutta varten hyvät arvot, joita voidaan seurata ja pyrkiä kehittymään entistä paremmiksi. Psyykkisen valmennuksen luennon asiat olivat konkreettisesti käytössä testeissä, sen verran paljon tuli kehuja omille pelikavereille!

Testien jälkeen lauantai iltana oli vielä tietovisa, jossa oli kysymyksiä mm. levosta, ravinnosta, harjoitusmääristä yms. Ohjelmassa oli myös uimista ja Eerikkilän hyvien ruokien nauttimista.

Psyykkisen valmennuksen luento

Yo-yo testi

Tietovisailua

Sunnuntai aamuun herättiin pidemmillä yöunilla, joten aamulla oli pirteitä poikia lähdössä aamupalalle ja sen jälkeen aamuharjoituksiin isoon halliin, pelaajatunnelin kautta ja Chämppäri musiikin tahtiin! Hyvät treenit tilanteenvaihto teemalla, josta saatiin myös hyvää materiaalia "videoanalyysitiimiltä".

Harjoitusten ja lounaan jälkeen vuorossa oli videopalaveri, jossa käytiin mm. pelin avaamista, tilanteenvaihtoja ja prässiä läpi, FJK harjoituspelistä tehdyistä klipeistä.

Videopalaverin jälkeen leiri lopetettiin pelitreeneihin, jossa pelattiin 2x20min 8v8 peliä ja loppuun neljän hengen joukkueilla miniturnaus. Voittajat luonnollisesti palkittiin hyvin.

Leiri oli onnistunut ja valmennuksen mielestä tuntui, että pelaajat hitsautuivat yhteen entistä paremmin yhteisen tekemisen avulla. Tiukka ohjelma varmasti veti pelaajat aika tiukoille, mutta se oli tarkoituskin.

Aamuharjoituksiin Champions Leaguen tunnarin soidessa

Videopalaveri

LeKi-futis P07/08 kiittää vielä kerran Eerikkilän henkilökuntaa hienosta viikonlopusta ja suosittelee viikonloppuleirien järjestämistä myös muille!

LeKi-futis - Meidän seura

LeKi-futiksen sometiimi jalkautuu myös blogimaailman pariin. Blogin tarkoituksena on lisätä LeKi-futiksen näkyvyyttä ja tunnettavuutta sekä tuoda esille seuran arvoja. Blogi tulee tarjoamaan juttuja seuran toiminnasta, toimihenkilö haastatteluita ja reissuraportteja turnauksista jne.

Tervetuloa mukaan!