Jalkapallokauden päättäjäisiä vietettiin tänään Virta-kampuksen aulassa. Tuttuun tyyliin seuran puheenjohtaja Petri Mäkinen ja junioripäällikkö Matti Tuominen pitivät pienet puheet kuluneesta kaudesta ja hieman tulevastakin.
Suomifutiksessa eletään tällä hetkellä todella positiivisia aikoja ja niin myös LeKi-futiksessa. Seuran pelaajamäärä jatkaa kasvuaan ja toimihenkilöiden puolella löytyy paljon intohimoisia tekijöitä. Tyttöfutiksen puolella on tehty paljon töitä ja tämä näkyi myös palkintojenjaossa, kun palkintopöytä tyhjeni B-tyttöjen johdolla.
Palloliiton taitomerkit
Hopeinen merkki
T11 Aino Mäkinen
T10 Liina Jokinen
P10 Anssi Hoffrén
P9 Mico Kangasniemi
Eero Sarkkinen
P8 Väinö Koskela
Osmo Niemi
Eetu Pösö
Pronssinen merkki
T8 Minni Anttila
Saana Rauman
P11 Noel Nikulainen
Riki Hellingman
P10 Eljas Hiltunen
Ukko Lehtinen
P9 Viljami Saviahde
Otto Guttorm
P8 Eetu Salo
Eetu Pösö
Kaarlo Oravainen
Aktiivinen pelaaja
B-pojat Elias Pelto-Huikko
2005 Jerko Suodenjoki
2006 John Mark Mbonabingi
2007 Niilo Sirén
2008 Samu Ulvinen
2009 Vili Pamppunen
2010 Otto Guttorm
2011 Kaarlo Oravainen
2012 Onni Hatvala
2013 Iiris Kontola
B-tytöt Vilja Riihimäki
C-tytöt Helmi Lönnqvist
D-tytöt Minea Laakso
E-tytöt Liina Jokinen
F-tytöt Saana Rauman
G-tytöt Eveliina Ryyppö
Menestystä pelikentillä
B-tytöt - Alueellisen T18 kakkosen voitto ja nousu valtakunnalliseen T18 ykköseen.
C-tytöt LeKi-futis/FC Kangasala YJ - T15 sarjan hopea sekä 7v7 piirin mestaruus.
Vuoden somejoukkue
B-tytöt - Aktiivisen joukkueen somessa on pelaajaesittelyitä, otteluennakoita ja -raportteja sekä satunnaisia kuulumisia. Joukkueeseen on saatu somen kautta myös uusia pelaajia.
Vuoden toimihenkilö
Mari Vierikka-Kamppuri - B-pojat - Joukkueensa äitihahmo, joka omalla aktiivisella toiminnallaan on saanut pidettyä joukkueen kasassa vaikeinakin hetkinä. Joukkueenjohtajan tehtävästä on muodostunut hänelle oma harrastus.
Valmennustiimi
F/G-tytöt; Veera Malmberg, Matti Holstila, Elina Rantala, Jarmo Heikkilä, Joni Käki, Marita Nikki ja Toni Ryyppö - Valmentaminen on tiimityötä, jossa parhaimmillaan erilaiset taustat ja persoonat muodostavat yksilöä suuremman kokonaisuuden. Eri-ikäiset valmentajat oppivat halutessaan toisiltaan. Kyseisessä tiimissä toiminta organisoidaan yhteistyössä.
Nuori valmentaja
Veera Malmberg - F/G-tytöt - Sitoutunut, halukas oppimaan, vastuuntuntoinen ja jo nyt taitava vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Hän on toiminut vastuullisessa roolissa niin Palloleikkikoulussa kuin F/G-tyttöjoukkueessa.
Puuhapytty
Joonas Salo - Hän toimii useamman ikäluokan valmennuksessa, osallistuu aktiivisesti seuran lisäharjoitustapahtumiin pyyteettömästi ja on aina valmis auttamaan.
Peten pysti
Silja Lukkarinen - Innostava vastuuvalmentaja D/E-tytöissä. Innokas, määrätietoinen ja periksiantamaton. Oma ura jatkuu LeKi-futiksen Naisten ja B-tyttöjen joukkueessa.
Stadium pelaaja
Tomas Lahtinen - C-pojat - Loistava joukkuepelaaja: kannustava, itseltään ja muilta vaativa, sydämensä peliin laittava ja vastuuta kantava. Omatoimisen harjoittelun ansiosta iso harppaus kehityksessä.
Vuoden Tyttöpelaaja
Laura Lampi - B-tytöt - Huima kehitys kuluneen kauden aikana, teknisesti sarjan parhaimmistoa ja tänä vuonna aktiivisesti kehittänyt taktista osaamistaan. Analysoi omaa ja joukkueen peliä ja vaatii tasokasta tekemistä sekä valmennukselta että joukkuekavereilta.
Vuoden Poikapelaaja
Kalle Ikuli - B-pojat - Seuran pelaajapolun läpikäynyt ja kuluneella kaudella myös seuran edustusjoukkueessa vastuullisessa roolissa ollut työteliäs ja itsensä likoon harjoituksissa ja peleissä laittava. On sosiaalinen ja omaa hyvät vuorovaikutustaidot, joka näkyy mm. omassa joukkueessa ja Palloleikkikoulun valmennuksessa.
Vuoden Pelaaja
Johanna Ranta - B-tytöt - Iso syy joukkueen menestyksen takana, esikuva kentällä sekä varsinkin sen ulkopuolella. Pitää huolta joukkueen fyysisestä sekä henkisestä hyvinvoinnista. Kentällä saa itsestään kaikki irti ja on esikuva monelle pienemmälle futaajalle. Toteuttaa laadukasta urheilijan arkea ja on rakentanut joukkueen rutiineja jo usean vuoden ajan, mikä on mahdollistanut sarjanousut aina Suomen toiseksi korkeimmalle tasolle asti. B-tyttöjen kapteeni ja nyt myös itsekin valmentaja.
Palkintojen jaon loppuun jaettiin vielä kaikille nuorimman ikäluokan 2013/2014 syntyneille mitalit ja myös kaikki paikalla olleet toimihenkilöt pyydettiin lavalle yhteiskuviin.
07 pojat matkasivat P12 Alueliigan peliin Ahvenanmaalle,
paikallisen ylpeyden MIFK:n vieraaksi.
Matkaan lähdettiin jo perjantai iltana, jolloin siirryttiin
lähemmäksi satamaa, Turkuun pieneen hotelliin, josta matka jatkui lauantaina
klo 8.20 seilaamaan lähteneellä Silja Galaxylla kohti Ahvenanmaata.
Monelle pojalle matka saarelle oli ensimmäinen, samoin auton
kyydissä laivalle ajo, hieman jännitystä oli siis ilmassa. Raportin kirjoittajallekin
edellinen vierailu taisi olla noin 20 vuoden takaa, sekin jalkapallon
merkeissä.
Matka jatkui syöden hyvin, maisemia katsellen ja aikaa
tappaen. Laivalla käytiin myös pienryhmissä pelaamista läpi videoklippien
kautta.
Perillä Maarianhaminassa olimme noin klo 14.00 ja siirryimme
ottelukentälle, joka sijaitsi aivan Wiklöf Holding Arenan välittömässä
läheisyydessä. Peliin valmistautumiseen oli riittävästi aikaa, ehkä jopa
liikaakin sillä pelin alussa olimme valitettavasti aivan telineissä. Tästä
syystä vastustaja siirtyi melko helposti reilun 10 minuutin pelin jälkeen jo
2-0 johtoon.
Hiljalleen päästiin peliin mukaan ja kavennuksen laukoi
kovaan maalivireeseen topparin paikalta äitynyt Aapo Närhi. Tauolle mentiin
siis 2-1 lukemissa. Tauolla käytiin asioita läpi ja pyrittiin nopeuttamaan
pallollista pelaamista.
Jostain syystä toisen jakson alku oli ensimmäisen toisinto
ja melko nopeasti MIFK johti jo 4-1. Jalkapallo on pitkälti myös
itseluottamuspeli ja pienet onnistumiset/epäonnistumiset muuttavat pelin
kulkua, niin nytkin. Pari hyvää suoritusta ja LeKi-futis sai pelin juonesta
kiinni ja ei aikaakaan, kun peli olikin 4-3 ja vierailijoilla vahva ote.
Valitettavasti puolustussuuntaan ei ehkä riittänyt riittävästi nöyryyttä ja
tukea, näin ollen vastustaja pääsi takaisin kahden maalin johtoon.
Peliaikaa oli vielä reilusti jäljellä ja LeKin pojat saivat
luotua useamman laadukkaan hyökkäyksen, joista yhdestä tuomittiin rankkari.
Valitettavasti laukaus osui tolppaan ja seuraavasta hyökkäyksestä kotijoukkue
lopetti sinipaitaisten pyristelyn 6-3 maalilla. Kaikissa vastustajan maaleissa
oli vahvasti mukana erittäin monipuolinen ja vaarallinen Wille Nunez. Kaikki
kunnia yritteliäälle ja laadukkaalle kotijoukkueelle, joka oli edellä ainakin
prässi pelaamisessa sekä tilanteenvaihdoissa.
Pelin jälkeisten verryttelyiden, palautteen ja peseytymisen
jälkeen ennätimme vielä nähdä majapaikassamme, kun Mörkö löi sisään Venäjää
vastaan. Tappion pettymyskin alkoi pojilta unohtumaan kun teimme kävelyretken
keskustaan ja kävimme ravintolassa hampurilaisaterialla.
Hyvin nukutun yön jälkeen pääsimme sunnuntain makuun
aamutreenillä, joissa oli todella virkeää tekemistä.
Pikkuhiljaa siirryimme kohti satamaa sateisessa säässä. Laivalla
jälleen vapaampaa oleilua, ruokailua sekä reissun paketointi yhdessä, jossa
todettiin, että saimme jälleen kokemuksia, onnistumisia/epäonnistumisia,
tiedostan, että missä olemme hyviä ja mitä voidaan parantaa.
Pitkä reissu takana, 70 minuuttia peliä ja yli 50 tuntia
reissussa. Kotiin palasimme sunnuntai iltana klo 22.00 melko väsyneinä. Mutta
matkaa jatkuu, seuraava peli odottaa jo huomenna keskiviikkona kun FC Jazz/Karhu-futis
YJ tulee vierailemaan Sääksjärven tekonurmelle. Ottelu alkaa klo 19.10, tervetuloa
katsomoon!
Juttusarjan seuraavassa esittelyssä on edustusjoukkueen
pitkäaikainen kapteeni Samu Nevala.
Lempääläläistä jalkapalloa seuraaville nimi on varmasti tuttu, mutta tarinoita
LeKi-futiksesta miehellä olisi kerrottavana kokonaisen kirjan verran. Nevalan
LeKi-futis -uraa on pian takana jo kunnioitettava neljännesvuosisata ja Samulla
on vuosien varrella ollut iso vaikutus siihen, että edustusjoukkue on yhä
olemassa.
Samu aloitti futiksen 4-vuotiaana LeKi:n 88/89 ikäluokassa,
joka tunnetaan myös lempääläläisen futiksen ”kultaisena sukupolvena”.
”En muista miten ihan pikkujunnuina pärjäsimme, mutta
jalkapallotreeneihin oli aina kiva mennä ja meillä oli tiivis hyvä porukka
alkuajoista lähtien. Sakari Kinnari taisi
olla ensimmäinen koutsini. Sakke laittoi poikiin vipinää, kun hiekkalinnat
alkoivat kasvaa Hakkarin sorakentällä liian korkeiksi.”
Junioriaikoina Samu harrasti vähän kaikenlaista. Tärkeimpinä
olivat aina jalkapallo ja jääkiekko, mutta mukana pyöri myös maastojuoksu,
yleisurheilu, futsal ja valtava määrä muita lajikokeiluja koripallosta
pöytätennikseen. Kotipihasta löytyi isän takapihalle rakentama futismaali ja
etupihalta lätkämaali.
”Urheilu on aina ollut elämäntapa ja eri harrastukset
tukivat mukavasti toisiaan. Lajeja tippui pikkuhiljaa pois ajanpuutteen vuoksi
ja lopulta jäljellä olivat enää lätkä ja futis, joiden välillä oli pakko tehdä
vaikea valinta 18 ikävuoden korvilla. Futis vei kuitenkin voiton ja se päätös
on pitänyt edelleen. Kotipihan maaleihin tuli räimittyä yksin tai kavereiden
kanssa valtavat määrät ja edelleen ihan mukavassa kuosissa oleva potkutekniikka
on varmasti näistä pihapeleistä peräisin. En ikinä ollut varsinaisesti
lenkkeilijä, mutta peruskunto pysyi kohdillaan kun koulumatkat taittuivat aina
juosten tai pyöräillen.”
Pelit ja treenit muuttuivat junioriaikoina sopivalla
tahdilla tavoitteellisemmiksi Jari
Outilan valmennuksessa, jonka Samu nostaa juniorivuosiensa parhaaksi
valmentajaksi. Joukkue oli pysynyt vuosia hyvin kasassa ja pystyi haastamaan
täysin tasaväkisesti Pirkanmaan suuria. Niin Haka, Ilves kuin TPV:kin sulivat
vuorollaan Lempäälän hornankattilassa.
”Yksi isoimmista syistä menestykseen oli se, että meiltä ei
muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valunut pelaajia isompiin seuroihin, vaan
lähes kaikki halusivat jatkaa LeKi:ssä kaudesta toiseen. Välillä toki itsekin
pohdin, pitäisikö lähteä kokeilemaan ”isompiin ympyröihin” kuten Hakaan tai
Ilvekseen, mutta lopulta ajatus jonkun muun kuin LeKi-paidan pukemisesta tuntui
äärimmäisen likaiselta ja väärältä – ja se tunne ei ole näihin päiviinkään
mennessä muuttunut.”
”Junnuna kiersimme myös paljon turnauksia ja näistä jäi
poikkeuksetta hienoja kokemuksia. Jengi hitsautui turnausreissuilla hyvin yhteen.
Aikanaan Salon turnauksessa jäi voittoakin paremmin mieleen se, kun kävimme Syväsen Matin kanssa Hesburgerissa
ennen iltapäivän peliä ja saimme valmentajalta vähintään puolen tunnin
läksytyksen siitä, miten ruuansulatus toimii. En ole tämän jälkeen syönyt
hampparia pelipäivänä. Kävimme LeKi:n kanssa voittamassa myös suojalkapallon
SM- tai MM-kultaa Hyrynsalmella. Suot olivat melko kuivia, joten Hakkarin ja
Säijän nurmikenttiin tottuneesta joukkueesta tuntui, että olisimme pelanneet
kotikentällä. Turnauksen tasokin oli äärimmäisen kova, mukana taisi olla 7
sekajoukkuetta. Finaalissa kaatui pahamaineinen ”Lehmijengi”.”
Vuosikausia yhdessä ollut ”kultainen sukupolvi”
laittoi viimeisen B-juniorivuoden jälkeen edustusjoukkueen pystyyn Tampereen
Kutoseen. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin edustus aloittaa jälleen yhden
kauden Tampereen Nelosessa. Pelaajisto on ehtinyt vaihtua jo moneen kertaan,
mutta Nevala on viimeisiä jäljellä olevia mohikaaneja tuosta alkuperäisestä
joukkueesta.
”Ehkä oman urani hienoin saavutus onkin se, että olen
kaikkien näiden vuosien läpi ollut tietyllä tavalla joukkueen koossa pitävä
vakiojermu. En ole millään kaudella ollut joukkueen paras pelaaja tai tärkein
taustahääräilijä, mutta uskon että minulla on vuosien varrella ollut erittäin
iso vaikutus siihen, että edustusjoukkue on yhä olemassa.”
TamU-K - LeKi-futis (c) Heikki Saarinen
Reilun kymmenen vuoden edustusjoukkue taipaleeseen mahtuu
paljon erilaisia pelejä, valmentajia sekä pelaajia. Parhaimmiksi muistoiksi
Samu nostaa ehdottomasti Suomen Cupin menestyksen 2010, jolloin LeKi-futis
eteni aina 4. kierrokselle asti, jolloin myös Veikkausliigan joukkueet tulivat
mukaan kinkereihin. Paikallispelejä on vuosien aikana väännetty Loisketta ja
Visaa vastaan, ja joistakin otteluista puhuttavaa riittää vuosia myöhemminkin.
”Kaadoimme Suomen Cupin 3. kierroksen ottelussa Turun
Pallokerhon ja tuo voitto on edelleen yksi urani ikimuistoisimmista.
Turkulaiset olivat meitä valovuosia edellä ja pidimme palloa ehkä 3%
peliajasta. Panu Niskanen teki ensimmäisestä ja ainoasta hyökkäyksestämme 1-0
maalin ja varjelimme tätä johtoa aina lisäajalle asti. Vastustaja kuitenkin
pamautti vaparista tasoihin viidennellä lisäaikaminuutilla ja valtava taistelu
vaikutti valuvan hukkaan. Jatkoajalla salama kuitenkin iski uudelleen ja Lassi
Lehtonen iski ainoasta kulmastamme lukemiksi 2-1. Tämäkään ei riittänyt, vaan
turkulaiset väänsivät jälleen homman tasoihin jatkoajan lisäajalla armottoman
myllyn päätteeksi. Tässä vaiheessa puolet joukkueesta oli jo loukkaantuneena,
joka ei varsinaisesti luonut uskoa rankkarikisaan.
Ensimmäiset viisi vetäjää onnistuivat molemmilta ja meidän
viimeinen ylipäänsä potkaisemaan pystyvä pelaaja oli romuluinen toppari Miika
Holopainen, jota ei hyvällä tahdollakaan voinut luonnehtia
rankkarispesialistiksi. Miika kuitenkin täräytti pallon varmasti rysään ja
siirsi vastuun maalivahti Joonas Haapasaarelle, joka nappasi vierailijoiden
kuudennen laukojan kudin alakulmasta. Yllätys oli valmis ja pääsimme haastamaan
neljännellä kierroksella Ykkösessä pelanneen Tampereen Palloveikot. TPV:tä
vastaan syntyi myös yksi urani makeimmista maaleista. Parhaiten peli kuitenkin
muistetaan useammasta viekkaudella ja vääryydellä LeKi-futikselta ryöstetystä
maalista. Katkeruus elää edelleen vahvana, sillä olisimme varmasti kairanneet
Suomen Cup -pystin kotiin Lempäälään.” Samun maali ajassa 1:30 ja vanhaa VAR tekniikkaa ajassa 2:30 alla olevassa videossa:
”Paikalliskilpailija Loiskeen nöyryytys viimeisimmässä
kohtaamisessamme lukemin 5-1 on toki myös mukava muisto. Olimme juuri saaneet
joukkueeseemme tuoretta verta, ja uudet kaverit esiintyivät ensimmäisessä
pelissään hienosti tuntematta derbyn paineita. Maalintekijät olivat silti
vanhoja konnia. Tommi Lehtimäki tykitti LeKi-historian hienoimman hattutempun,
ja meikäläinen säesti Panu Niskasen kanssa tekemällä maalin mieheen.
Paikallisvaltikka on siis ollut tiukasti LeKi-futiksella jo lähes vuosikymmenen kun
Visastakaan ei ollut ikinä haastamaan LeKi:n herruutta.”
”Olin muutamia vuosia sitten Provinssirokissa Seinäjoella ja
meillä oli festareita seuraavana päivänä paikallisottelu Vesilahden Visaa
vastaan. Muutama Visan kätyri oli myös soluttautunut samoille festareille ja he
raportoivat voitonriemuisena Vesilahden pääkallopaikalle, että Samu on nähty
festareilla, joten kaverista ei tarvitse huolehtia huomisessa derbyssä.
Meikäläinenhän tuli vielä ovelasti yöjunalla Seinäjoelta kotiin kesken
festarien ja ilmestyin vastustajan yllätykseksi Vesilahden tekonurmelle
alkuverryttelyyn. Pientä festariväsymystä potevana poistuin ottelussa
keskiympyrästä noin kolme kertaa, mutta upotin hattutempun. Jalkapallohan on
aina ollut älypeli ja jos antaa ajatuksen juosta niin ei itse tarvitse.”
”Piiricupin finaali JanPaa vastaan Tehtaan kentällä on
jäänyt mieleen yhtenä karvaimmista tappioista. Olimme juuri varmistaneet
sarjanousun ja kausi piti viimeistellä cup-mestaruuteen. Olimme täysin varmoja
voitosta; kuohuvat olivat penkillä odottamassa ja mestaruuslippikset oli teetetty
valmiiksi. Pataanhan siinä tuli.”
Mestaruuslippiksiä piti muokata jälkeenpäin.
”Edustusjoukkueen alkuvuosina peräsimessä ollut Matti
Virtanen ansaitsee ehdottomasti maininnan ja hän on ollut edelleen vakiokasvo
katsomon puolella. Loiskeen kärkimiehen tontilta LeKi-futiksen peräsimeen päätyneen
Mika Kanervan kanssa juhlittiin railakkaasti nousua Neloseen. Edustusjoukkueen
tähän mennessä tärkein valmentaja oli puolestaan joukkuetta vuosia rautaisella
otteella luotsannut Lassi Lehtonen, jonka alaisuudessa vedettiin pelillisesti
sekä joukkueen että oman urani parhaat vuodet. Ja toki ei sovi unohtaa
LeKi-futiksen rautakansleria Pete Mäkistä, joka taisi myös yhden vuoden
joukkuetta valmentaa ja lanseerasi tuolloin näihin päiviin asti säilyneen ja
kaikkea tekemistä ohjanneen moton: ”Kauniita maaleja kauniista syötöistä.”
”Muutamia LeKi-kasvatteja: Matti Syvänen oli maalintekijä
jumalan armosta, Miika Holopainen peräpään luottoluuta, Jani Ojala hallitsi
keskikenttää rautaisella otteella, Tommi Niskasen kosketus oli Pirkanmaan
pehmein, Panu Niskanen lännen nopein, Jaakko Laitila Nelosen komein. Lempäälän
oma Gennaro Gattuso Toni Ryyppö jakeli armottomia viikatteita keskikentän
tuntumassa. Heinosen veljekset Ville ja Pasi sahasivat 10 vuotta laitapakkeina
omilla raiteillaan ja tekivät varmasti aladivarien ennätyksen juostuissa
kilometreissä. Muihinkin joukkueisiin hairahtaneet, mutta kotiin lopulta
palanneet Jyri Leinonen ja Joonas Haapasaari ovat LeKi-historian parhaat
veskarit. Viimeisimpänä mainittakoon todennäköisesti viime kauteen uransa
lopettaneet Lehtimäen veljekset, joista Tommi oli nelosdivarin paras maalipyssy
ja ”Pussihousu” -Janne Nelosen paras (ja ehdottomasti kuuluisin) toppari.
Nykypelaajista Sampo Clewer ja Tomi Karjalainen ovat
olleet jo useamman vuoden joukkueen ylivoimaisesti tärkeimpiä taustoja, joita
ilman homma olisi levinnyt käsiin jo monta kertaa. Olisi hienoa, jos he
oppisivat vähän myös pelaamaan.”
Samu on ehtinyt näkemään Tampereen aladivareita pitkään ja
arvioi, että taso on ehdottomasti kovempi kuin 10 vuotta sitten. Nykyinen Nelonen
on äärimmäisen tasainen ja kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Ero
Kolmoseen on kuitenkin mututuntumalla kasvanut entisestään ja Nelosesta
nousevat kärkijengit tippuvat vauhdilla takaisin.
Lempäälässä talviharjoittelu on Pikku-Vaparin ansiosta parantunut
huomattavasti ja edustusjoukkue on treenannut yhdessä B-junioreiden kanssa
talvikauden. Pääsyä isolle kentälle on kuitenkin odotettu jo hartaasti.
”Joukkueen viime kausi oli ailahteleva ja vaikka
voitimme kaikki kärkijengit niin hävisimme monta helpompaa peliä omien
virheiden takia. Yksi tämän kauden tavoitteista on tasaisuuden säilyttäminen
läpi kauden ja mikäli se onnistuu, niin olemme kärkikahinoissa. Muutama tärkeä
pelaaja lopetti viime kauteen, mutta myös paikkaajia on tullut tilalle. B-junnutkin
pääsevät kantamaan vastuuta miesten peleihin. Maalintekovoimaa meiltä hieman
uupuu, joten oma tavoitteeni on osaltani paikata tuota aukkoa tekemällä muutama
byyri enemmän kuin viime kaudella.”
LeKi-futis - IkU ottelusta 2015. (c) Heikki Saarinen
Samu seuraa futiksesta satunnaisesti Englannin liigan ja
Mestareiden liigan pelejä ja pysyttelee ajantasalla sarjatilanteista. Muutaman
kerran kaudessa mies eksyy Tammelan stadionille, väijymään pelaako Ilves
samanlailla futista kuin lätkää. Nuoruuden isoin esikuva oli Alessandro Del
Piero, jonka hidastettua oikean jalan kierrevetoa takayläkulmaan juuri boxin
ulkopuolelta Samu yrittää edelleen matkia.
”Intensiivisesti katson vain arvokisat, joissa suosikit ovat
Italia ja USA. Seurajoukkueista suosikkini on aina ollut Juventus, vaikka Seria
A:ta on tullutkin seurattua hyvin löyhästi. Lempparipelaajat olivat pitkälti
Juven 90-luvun lopun ja 2000-luvun alkupuolen legendoja kuten Del Piero, Pavel
Nedved, Mauro Camoranesi, Edgar Davids. Näiden lisäksi Bayernin Michael Ballack
ja kiertolainen Nicolas Anelka olivat tiukassa seurannassa. Ballackilta taisin
napata pelinumeroksi 13, joka on pysynyt samana koko peliuran ajan.
Nykypelureista olen paljon huonommin perillä ja selkeitä suosikkeja on vaikea
nostaa esiin, mutta Ville Viitaharjun ysipaidan ostaisin, jos LeKi-futiksen
fan-shop näitä myisi.”
Nevala on välttynyt isoilta loukkaantumisilta koko elämänsä
ajan kaikissa lajeissa, pelaajana vahvuudet ovat aina liittyneet syöttämiseen,
keskityksiin ja pelinlukuun mikä on ihan hyvä juttu, sillä vuodet ovat vieneet
viimeisetkin nopeudenrippeet mennessään miehen omin sanoin. Samu on aina ollut
tunnollinen treenaaja, mutta kirkkaana tavoitteena ei kuitenkaan ikinä ole
ollut esimerkiksi jalkapalloammattilaisuus.
”Täytyy olla hyvin kiitollinen kaikille urani valmentajille
ja loistaville pelikavereille siitä, että jalkapallosta on tullut minulle koko
elämän mittainen harrastus, joka on tuonut yli 20 vuoden aikana valtavan määrän
kavereita, kokemuksia ja tekemistä. Ja loppua ei ole näkyvissä vieläkään. Tämän
ajatuksen toivon myös pysyvän kirkkaana mielessä koko LeKi-futiksen
junioriorganisaatiolla: menestykseen tulee aina pyrkiä, mutta ehkä tärkein
tavoiteltava asia on se, että mahdollisimman monelle LeKi-futiksessa
aloittavalle junnulle taitotasosta riippumatta tarjotaan sellaiset eväät ja
puitteet, ettei futista jätetä edes kriittisinä teinivuosina ja harrastus
säilyy pitkälle aikuisikään asti. Olisi myös hienoa nähdä, että omista
junnuista nousisi tasaisesti uusia vastuunkantajia myös edustukseen.”
#lekisydän💙 on uusi juttusarja, joka esittelee LeKi-futiksen toimihenkilöitä, jotka mahdollistavat joukkueiden ympärivuotisen harjoittelun ja arjen pyörittämisen. Henkilöitä, jotka toimivat isolla 💙:llä. Ensimmäisessä osassa on esittelyssä D/E-tyttöjen vastuuvalmentaja Jari Nikara.
Oli
vuosi 2011 kun Jari Nikara aloitti kuskaamaan poikaansa Santtua harjoituksiin,
eikä jaksanut ajella edestakaisin, vaan jäi seuraamaan harjoituksia
kentänlaidalle.
”Silloinen
joukkueenjohtaja Parantaisen Marko tuli kysymään, josko laittaisin nappikset
jalkaan ja lähtisin avuksi valmennukseen. Siitä pikkuhiljaa tiiviimmin ja
tiiviimmin apuvalmentajana mukana. Noin vuosi aloituksesta junioripäällikkö
Matti Tuominen kysyi kiinnostusta valmentajakoulutuksiin, ja sille tielle
jäin."
Tuttu
tarina monelle suomalaiselle isävalmentajalle, mutta Nikara ei tyytynyt
pelkästään valmentajan rooliin.
Oma
jalkapallotausta pelaajana Jarilla jäi pariin kokeiluun ala-asteiässä ja
satunnaiseen pelailuun höntsyporukoissa opiskeluaikoina, mutta
valmennustoiminta on kiinnostanut aina, ja Jari on päässytkin seuraamaan
suhteellisen läheltä valmentamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa
moottoriurheilun puolelta ennen jalkapallovalmennusta.
Valmennustoiminnasta
kiinnostuminen ei ole jäänyt epäselväksi ja nykyään miehen toimenkuva seurassa
on varsin moninainen – johtokunnan jäsen, varapuheenjohtaja, mukana talous- ja
laadukasvalmennus-työryhmissä, E- ja D-tytöissä vastuuvalmentajana, futis-isä
ja kuski. Jari on käynyt Palloliiton E-, D- ja C-valmennuskurssit ja on
nykyäänkin tuttu näky koulutuksissa yksittäisissä teemapäivissä.
Jarin valmennusura
jalkapallossa lähti käyntiin 2005 -syntyneiden poikien kanssa ensin apuvalmentajana
ja myöhemmin vastuuvalmentajana. Apuvalmentajana Jari on toiminut myös 2004 -syntyneiden
poikien kanssa, sekä EPTK:ssa (Etelä-Pirkanmaan Taitokoulu) 2005- ja 2008 -syntyneiden
poikien kanssa. Monelle LeKi-futis juniorille Nikara on tuttu aikoinaan
olleesta kykykoulusta ja taitokoulusta, sekä nykyisestä taitotorista ja seuran
taitokisoista.
Valmentajana
Jari ajattelee, että ei voi ketään itse varsinaisesti valmentaa tai opettaa,
mutta tukee parhaansa mukaan pelaajia itse oppimaan ja kehittymään pelaajina.
Jari on maininnut painajaisekseen, että joku pelaaja kokee ”tien noustessa” pystyyn,
että kun se valmentaja ei junnuvuosina vaatinut, tai edes koittanut ajaa hommaa
eteenpäin.
”Haluan olla
pelaajille mahdollistaja, mutta pelaajat tekevät itse ratkaisunsa ja työn.”
Nikara
on myös ollut mukana seuran johtokunnassa vuoden 2015 alusta. ”Ilmeisesti oltuani joukkueaktiivi seurassa
kuin myös seurayhteistyön tiimoilta minut kutsuttiin mukaan” Nikara kertoo.
Muille säännöllisille harrastuksille ei ymmärrettävästi riitä tunnit
vuorokaudesta.
”Seuratyössä
/ valmentamisessa on paljon hyviä puolia. Hyvää kaveriporukkaa,
yleishyödyllistä ajankulua, saa olla tekemisissä lasten ja nuorten kanssa ja se
tuo moninaista vaihtelua arkeen. Pidän tätä myös yhtenä erittäin hyvänä tapana
harrastaa itse lajia.”
Tuleva
sarjakausi on Nikaran toinen D/E-tyttöjen vastuuvalmentajana. LeKi-futiksessa
on panostettu paljon viime vuosina tyttöfutikseen ja D/E-tytöissä olikin
kuukauden ilmainen kokeilujakso helmikuussa.
”Kokeilujakso
onnistui mielestäni hyvin. Kokeilujakso oli jo itsessäänkin kokeilu
pelaajamäärän lisäämiseksi. Saimme kuitenkin niin sanotusti kesken kauden,
talvella, lyhyellä varoitusajalla reilun tusinan kokeilemaan jalkapalloa, ja
voi sanoa, että kaikki olivat innokkaita ja vaikuttivat aidosti
kiinnostuneille, samoin ihan hyville pelaajan aluille. Toivottavasti suurin osa
innostuu jatkamaan lajin parissa”.
Ensimmäisen
talven käytössä ollut Pikku-Vapari on vaikuttanut D/E-tyttöjen harjoitteluun
positiivisella tavalla todella paljon. Joukkue saa harjoiteltua säännöllisesti
oikealla alustalla hyvissä olosuhteissa ja Pikku-Vapari on myös nostanut
kauttaaltaan pelaajien sitoutumista ja harjoitteluaktiivisuutta. Joukkueen
tavoitteita kysyttäessä Nikara vastaa hetken pohdiskelun jälkeen:
”Pelaajamäärä
on aika niukka, joten suurimmat tavoitteet liittyy pelaajamäärän
kasvattamiseen, että saadaan toiminta rullaamaan. Mutta toki nykyisten
pelaajien kanssa on myös lajiin liittyviä tavoitteita. Pidetään hauskaa ja
harjoitellaan kovaa. Koitetaan pitää siitä kiinni, että jokainen pelaaja kokee kehittyvänsä
ja pääsevänsä omiin tavoitteisiin. Tavoitteellisimmille ja innokkaimmille
pelaajille koitamme löytää uusia haasteita ja näytön paikkoja myös oman
joukkueen ulkopuolelta. Turnauksiin pyrimme varmaan myös yhteisjoukkueilla
naapuriseurojen kanssa. Moni varmaan odottelee tavoitteilla myös tuloksellista
näkökulmaa… No, keskimäärin on mukavampi voittaa, mutta tappiot kuuluu lajiin
ja niiden jälkeen voittaminen tuntuu vielä vähän paremmalle.”
Valmennusvuosia
Jarilla on jo monta takana, mutta me LeKi-futiksessa toivomme, että niitä on
vielä useampi edessä. Jari on valmentajana vaativa, analyyttinen, oikeudenmukainen
ja ottaa kaikki yksilöt huomioon. Jarin joukkueessa saa ja pitää tehdä
virheitä, koska niistä oppii parhaiten eikä hän yleensä anna suoria vastauksia
vaan laittaa pelaajat pohtimaan ja ratkaisemaan ongelmia. Nikaran pitkäjänteinen
tulevaisuutta rakentava ajattelutapa ja kyky löytää positiivisia kehitysaskelia
ovat arvokasta seuratyössä. Jarin sitoutumista ja halua kehittää itseään ei voi
kuin ihailla! Pelaajien mielestä Jari on innokas ja hyvä valmentaja joka
hymyilee ja nauraa paljon!
”Hienoja
hetkiä ja muistoja on paljon vuosien varrelta – vaikea nostaa mitään yksittäistä
mukavinta muistoa esille. Jotenkin ne mukavimmat muistot liittyy tapahtumiin,
joissa on ollut sykettä ja jännitystä, ja ne ovat tarjoilleet niin onnistumisia
kuin pettymyksiäkin, ja sitten päätteeksi kaikki vain hiljenee ja rauhoittuu.
Mielessä on sellainen rento hyvä, osin jotenkin tyhjä fiilis – ja tietenkin ne
muistot! Jalkapallo on parasta paikan päällä. Lajina jalkapallosta on moneksi,
eli kaikki mukaan toimintaan! Olitpa sitten pelaaja, huoltaja, valmentaja,
futismamma/-iskä/-mummo/-pappa tai fani.”
Osalle paikallista jalkapalloa seuraaville on varmasti jo kautta 2019 koskevat sopimusuutiset tiedossa mutta nostetaan asia esille vielä kaikille LeKi-futiksen Some seuraajille. LeKi-futiksen kasvatit Nils Strömsholm, Jesse Vuori ja Sami Maja allekirjoittivat alkuvuodesta sopimukset Tamperelaisten 2. divisioona joukkueiden kanssa, Nils ja Sami Tampere Unitedin ja Jesse Ilveksen kanssa. Kolmikosta kaksi nuorta futaajaa, Nils ja Jesse kävivät Pikku-Vaparilla kahvilla ja kertomassa kuulumisiaan.
Nils ja Jesse kävivät Pikku-Vaparilla haastattelussa ja seuraamassa 13/14 ikäluokan harjoituksia.
Molemmat nuoret miehet ovat aloittaneet jalkapallouransa LeKissä 5- vuotiaana, ollen mukana myös toiminnassa LeKi-futiksen perustamisen aikaan kymmenen vuotta sitten. Molemmat nostavat
merkittävimpinä asioina LeKi-futis ajastaan innostumisen jalkapalloon ja mahdollisuuden harrastaa lajia riittävän laadukkaasti, lähellä kotia. Nils korostaa, että 99-ikäluokka oli aikanaan laadukas ryhmä, jossa harjoiteltiin tavoitteellisesti, mikä tarjosi edellytyksen kehittyä. Molemmat muistelevat lämmöllä, etenkin FC Lempäälä YJ (LeKi-futiksen ja Loiskeen yhteisjoukkue) aikaa, jolloin otettiin askelia jo kohti tavoitteellisempaa harjoittelua ja pelaamista.
Juniorivuosien loppupuolella molempien, tavoitteellisten pelaajien tie vei Tampereelle ja Ilveksen riveihin. Nils lähti lisähaasteiden perään C-juniori iässä, Jessen seuratessa vuoden myöhemmin perässä. Jesse jatkaa edelleen samoissa keltavihreissä väreissä. Nils puolestaan siirtyi isomman vastuun perässä viime kaudella TPVn A-junioreihin.
Tällä hetkellä molemmat panostavat lähes kaiken harjoitteluun ja pelaamiseen. Toki molemmat pelimiehet suunnittelevat tulevaisuudessa jatkavansa myös opiskeluja, Jessen tehdessä myös jonkin verran töitä Ideaparkin Class Ohlsonilla. Ohjelmaa riittää kentällä varsin reilusti. Etenkin Ilveksen organisaatiossa, jossa on paljon nuoria vielä juniori ikäisiä pelaajia, harjoitellaan parhaimmillaan kahdeksan kertaa viikossa, aamuin kolme kertaa ja iltaisin viisi. TamUssakin harjoituksia on viidesti viikossa. Näiden lisäksi myös pelataan viikoittain. Mahdollisuuksien mukaan pojat käyvät myös omalla ajalla treenaamassa etenkin kesällä. Nils kehui myös käyvänsä aika paljon ulkojäillä, nyt kun kunnon talvi on sen mahdollistanut.
Tulevalle kaudelle molemmilla on selkeänä tavoitteena saada mahdollisimman paljon peliaikaa sekä päästä vastuulliseen rooliin. Ilman työntekoa se ei varmasti onnistu, sen verran laadukkaita pelaajia on molemmissa joukkueissa. Ilveksen pelaajat pelaavat 2. divisioonan lisäksi myös A-junioreiden SM-karsintaa, nyt talvella. Viime vuonna joukkue, jossa Jesse oli myös mukana, oli SM- hopealla ja tänä vuonna olisi tarkoitus kirkastaa mitali kultaiseksi.
Molemmat pelurit viihtyvät laidalla, joko laitapuolustajan tai laitahyökkääjän roolissa. Etenkin TamUssa pelimuoto ja ryhmitys saattavat vaihdella vastustajan mukaan, jolloin Nilsin rooli myös saattaa hieman vaihdella. Molemmat pelaajista kehuvat nykyisiä valmentajiaan asiansa osaaviksi. Valmentajat ovat sopivan vaativia ja taktisesti osaavia. Jesse myös korostaa oman valmennuksen hyvää roolitusta.
Nils ja Jesse ihastelevat Pikku-Vaparia ja sen tarjoamia mahdollisuuksia laadukkaaseen harjoitteluun.
Hieman naureskellen he muistelevat omia junnuaikojaan 2000-luvulla, kun harvoin pääsi talvella
tekonurmille treenaamaan ja niinäkin kertoina harjoitukset alkoivat pahimmillaan klo. 7:30 viikonloppu aamuina. Fiksut nuoret miehet muistavat kiittää nöyrästi omia vanhempiaan, että ovat kuskanneet aikoinaan poikia treeneihin myös haastavina aikoina. Kodin tuki kokonaisuutena saa pojilta paljon kiitosta haastattelun aikana. Molempien isät, Marko ja Timo olivatkin useamman vuoden 99-ikäluokan valmentajina niin LeKi-futiksessa, kuin FC Lempäälässä.
LeKi-futiksen otteita, seuran entiset pelaajat seuraavat toki edelleen, sen verran mitä omilta kiireiltään ennättävät. Etenkin kesällä molemmat ovat seuranneet harjoittelua ja pelaamista, ollessaan kentällä itse potkimassa. Molemmat ovat aidosti sitä mieltä, että toiminnassa on hyvä tekemisen meininki, sekä vaikuttaa siltä, että pelaajilla on entistäkin paremmat mahdollisuudet kehittyä.
Nykyisille LeKi-futiksen pelaajille Nils ja Jesse lähettää tsempit ja kehottavat treenaamaan paljon sekä tekemään aina täysillä treeneissä. Uskomalla vahvasti omaan tekemiseen sekä laittamalla itsensä likoon, tulee ennemmin tai myöhemmin palkintoja. Nämä ominaisuudet tulivat esille jo LeKi-futiksen aikoina kyseisten pelimiesten harjoitellessa ja pelatessa. Nils tiivistää tavoitteellisen harjoittelun hyvin: ”Aina ei ole niin mukavaa treenata kovaa ja kilpailla pelipaikoista. Mutta kun sen tekee, niin mukavia hetkiä tulee. Ja ne ovatkin sitten ihan älyttömän hienoja hetkiä”.
Kiitos Nilsille ja Jesselle haastattelusta ja menestystä kaudelle 2019 koko LeKi-futis perheeltä.
LeKi-futis P12 (07/08) Sininen joukkue oli tänä viikonloppuna 17 pelaajan voimin Eerikkilässä leirillä. Kaksi ryhmän jäsentä oli ViiPV:n pelaajia, tuttuja toki osalle pojista EPTK ajalta. Eerikkilä tarjosi loistavat olosuhteet valmistautumiseen ensi kesän sarjoihin.
Perjantaina aloitettiin leirisääntöjen läpikäynnillä, jonka jälkeen pikainen siirtyminen peliin FJK YJ vastaan, 4x20min peliaikana.
Alkuverryttelyä
Pelistä saatiin paljon infoa ja oppia jatkoon. Tuloksellisesti peli oli aika tasainen, mutta jätti ainakin sinipaidoille myös paljon parannettavaa. Ainakin tilanteenvaihtoja täytyy harjoitella paljon jatkossakin. Pelin jälkeen harjoiteltiin vielä pelin avaamista noin tunti ennen kuin nälkäiset ja väsyneet pelaajat pääsivät syömään ja rauhoittumaan nukkumaan menoa varten, unohtamatta kuitenkaan hyvää venyttelyä ja palautetta pelistä ja treeneistä.
Illan kehonhuolto
Lauantai aamuna jatkui opettelu leiri- ja urheilijanelämään kun herätyskello soi klo 7:20 ja aamupalan jälkeen vuorossa oli aamutreenit klo 8:45 alkaen.
Aamutreenit sujuivat yllättävän hyvin vaikka osalla oli haasteita noudattaa aikatauluja, mutta siitäkin selvittiin suorittamalla joukkueen antama rangaistus, 50 punnerrusta.
Lauantaina ohjelmassa oli paljon muutakin kuin lajiharjoittelua. Pelaajille sekä valmentajille saatiin ajateltavaa psyykkisen valmennuksen perusteet kurssilta, jossa puhuttiin mm. itseluottamuksesta ja tavoitteista.
Kurssin jälkeen pelaajilla oli hieman vapaa-aikaa, jonka jälkeen ohjelmassa oli testit, jossa testattiin nopeutta, ketteryyttä, kimmoisuutta ja kestävyyttä. Pojat vetivät testit läpi hyvällä asenteella, yrittäen parhaansa. Joukkue sai testeistä tulevaisuutta varten hyvät arvot, joita voidaan seurata ja pyrkiä kehittymään entistä paremmiksi. Psyykkisen valmennuksen luennon asiat olivat konkreettisesti käytössä testeissä, sen verran paljon tuli kehuja omille pelikavereille!
Testien jälkeen lauantai iltana oli vielä tietovisa, jossa oli kysymyksiä mm. levosta, ravinnosta, harjoitusmääristä yms. Ohjelmassa oli myös uimista ja Eerikkilän hyvien ruokien nauttimista.
Psyykkisen valmennuksen luento
Yo-yo testi
Tietovisailua
Sunnuntai aamuun herättiin pidemmillä yöunilla, joten aamulla oli pirteitä poikia lähdössä aamupalalle ja sen jälkeen aamuharjoituksiin isoon halliin, pelaajatunnelin kautta ja Chämppäri musiikin tahtiin! Hyvät treenit tilanteenvaihto teemalla, josta saatiin myös hyvää materiaalia "videoanalyysitiimiltä".
Harjoitusten ja lounaan jälkeen vuorossa oli videopalaveri, jossa käytiin mm. pelin avaamista, tilanteenvaihtoja ja prässiä läpi, FJK harjoituspelistä tehdyistä klipeistä.
Videopalaverin jälkeen leiri lopetettiin pelitreeneihin, jossa pelattiin 2x20min 8v8 peliä ja loppuun neljän hengen joukkueilla miniturnaus. Voittajat luonnollisesti palkittiin hyvin.
Leiri oli onnistunut ja valmennuksen mielestä tuntui, että pelaajat hitsautuivat yhteen entistä paremmin yhteisen tekemisen avulla. Tiukka ohjelma varmasti veti pelaajat aika tiukoille, mutta se oli tarkoituskin.
Aamuharjoituksiin Champions Leaguen tunnarin soidessa
Videopalaveri
LeKi-futis P07/08 kiittää vielä kerran Eerikkilän henkilökuntaa hienosta viikonlopusta ja suosittelee viikonloppuleirien järjestämistä myös muille!
LeKi-futiksen sometiimi jalkautuu myös blogimaailman pariin. Blogin tarkoituksena on lisätä LeKi-futiksen näkyvyyttä ja tunnettavuutta sekä tuoda esille seuran arvoja. Blogi tulee tarjoamaan juttuja seuran toiminnasta, toimihenkilö haastatteluita ja reissuraportteja turnauksista jne.