#lekisydän💙 - Samu Nevala

Juttusarjan seuraavassa esittelyssä on edustusjoukkueen pitkäaikainen kapteeni Samu Nevala. Lempääläläistä jalkapalloa seuraaville nimi on varmasti tuttu, mutta tarinoita LeKi-futiksesta miehellä olisi kerrottavana kokonaisen kirjan verran. Nevalan LeKi-futis -uraa on pian takana jo kunnioitettava neljännesvuosisata ja Samulla on vuosien varrella ollut iso vaikutus siihen, että edustusjoukkue on yhä olemassa.

Samu aloitti futiksen 4-vuotiaana LeKi:n 88/89 ikäluokassa, joka tunnetaan myös lempääläläisen futiksen ”kultaisena sukupolvena”.

”En muista miten ihan pikkujunnuina pärjäsimme, mutta jalkapallotreeneihin oli aina kiva mennä ja meillä oli tiivis hyvä porukka alkuajoista lähtien. Sakari Kinnari taisi olla ensimmäinen koutsini. Sakke laittoi poikiin vipinää, kun hiekkalinnat alkoivat kasvaa Hakkarin sorakentällä liian korkeiksi.”

Junioriaikoina Samu harrasti vähän kaikenlaista. Tärkeimpinä olivat aina jalkapallo ja jääkiekko, mutta mukana pyöri myös maastojuoksu, yleisurheilu, futsal ja valtava määrä muita lajikokeiluja koripallosta pöytätennikseen. Kotipihasta löytyi isän takapihalle rakentama futismaali ja etupihalta lätkämaali.

”Urheilu on aina ollut elämäntapa ja eri harrastukset tukivat mukavasti toisiaan. Lajeja tippui pikkuhiljaa pois ajanpuutteen vuoksi ja lopulta jäljellä olivat enää lätkä ja futis, joiden välillä oli pakko tehdä vaikea valinta 18 ikävuoden korvilla. Futis vei kuitenkin voiton ja se päätös on pitänyt edelleen. Kotipihan maaleihin tuli räimittyä yksin tai kavereiden kanssa valtavat määrät ja edelleen ihan mukavassa kuosissa oleva potkutekniikka on varmasti näistä pihapeleistä peräisin. En ikinä ollut varsinaisesti lenkkeilijä, mutta peruskunto pysyi kohdillaan kun koulumatkat taittuivat aina juosten tai pyöräillen.”

Pelit ja treenit muuttuivat junioriaikoina sopivalla tahdilla tavoitteellisemmiksi Jari Outilan valmennuksessa, jonka Samu nostaa juniorivuosiensa parhaaksi valmentajaksi. Joukkue oli pysynyt vuosia hyvin kasassa ja pystyi haastamaan täysin tasaväkisesti Pirkanmaan suuria. Niin Haka, Ilves kuin TPV:kin sulivat vuorollaan Lempäälän hornankattilassa.

”Yksi isoimmista syistä menestykseen oli se, että meiltä ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valunut pelaajia isompiin seuroihin, vaan lähes kaikki halusivat jatkaa LeKi:ssä kaudesta toiseen. Välillä toki itsekin pohdin, pitäisikö lähteä kokeilemaan ”isompiin ympyröihin” kuten Hakaan tai Ilvekseen, mutta lopulta ajatus jonkun muun kuin LeKi-paidan pukemisesta tuntui äärimmäisen likaiselta ja väärältä – ja se tunne ei ole näihin päiviinkään mennessä muuttunut.”

”Junnuna kiersimme myös paljon turnauksia ja näistä jäi poikkeuksetta hienoja kokemuksia. Jengi hitsautui turnausreissuilla hyvin yhteen. Aikanaan Salon turnauksessa jäi voittoakin paremmin mieleen se, kun kävimme Syväsen Matin kanssa Hesburgerissa ennen iltapäivän peliä ja saimme valmentajalta vähintään puolen tunnin läksytyksen siitä, miten ruuansulatus toimii. En ole tämän jälkeen syönyt hampparia pelipäivänä. Kävimme LeKi:n kanssa voittamassa myös suojalkapallon SM- tai MM-kultaa Hyrynsalmella. Suot olivat melko kuivia, joten Hakkarin ja Säijän nurmikenttiin tottuneesta joukkueesta tuntui, että olisimme pelanneet kotikentällä. Turnauksen tasokin oli äärimmäisen kova, mukana taisi olla 7 sekajoukkuetta. Finaalissa kaatui pahamaineinen ”Lehmijengi”.”

Vuosikausia yhdessä ollut ”kultainen sukupolvi” laittoi viimeisen B-juniorivuoden jälkeen edustusjoukkueen pystyyn Tampereen Kutoseen. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin edustus aloittaa jälleen yhden kauden Tampereen Nelosessa. Pelaajisto on ehtinyt vaihtua jo moneen kertaan, mutta Nevala on viimeisiä jäljellä olevia mohikaaneja tuosta alkuperäisestä joukkueesta. 

”Ehkä oman urani hienoin saavutus onkin se, että olen kaikkien näiden vuosien läpi ollut tietyllä tavalla joukkueen koossa pitävä vakiojermu. En ole millään kaudella ollut joukkueen paras pelaaja tai tärkein taustahääräilijä, mutta uskon että minulla on vuosien varrella ollut erittäin iso vaikutus siihen, että edustusjoukkue on yhä olemassa.”

TamU-K - LeKi-futis (c) Heikki Saarinen

Reilun kymmenen vuoden edustusjoukkue taipaleeseen mahtuu paljon erilaisia pelejä, valmentajia sekä pelaajia. Parhaimmiksi muistoiksi Samu nostaa ehdottomasti Suomen Cupin menestyksen 2010, jolloin LeKi-futis eteni aina 4. kierrokselle asti, jolloin myös Veikkausliigan joukkueet tulivat mukaan kinkereihin. Paikallispelejä on vuosien aikana väännetty Loisketta ja Visaa vastaan, ja joistakin otteluista puhuttavaa riittää vuosia myöhemminkin. 

”Kaadoimme Suomen Cupin 3. kierroksen ottelussa Turun Pallokerhon ja tuo voitto on edelleen yksi urani ikimuistoisimmista. Turkulaiset olivat meitä valovuosia edellä ja pidimme palloa ehkä 3% peliajasta. Panu Niskanen teki ensimmäisestä ja ainoasta hyökkäyksestämme 1-0 maalin ja varjelimme tätä johtoa aina lisäajalle asti. Vastustaja kuitenkin pamautti vaparista tasoihin viidennellä lisäaikaminuutilla ja valtava taistelu vaikutti valuvan hukkaan. Jatkoajalla salama kuitenkin iski uudelleen ja Lassi Lehtonen iski ainoasta kulmastamme lukemiksi 2-1. Tämäkään ei riittänyt, vaan turkulaiset väänsivät jälleen homman tasoihin jatkoajan lisäajalla armottoman myllyn päätteeksi. Tässä vaiheessa puolet joukkueesta oli jo loukkaantuneena, joka ei varsinaisesti luonut uskoa rankkarikisaan.

Ensimmäiset viisi vetäjää onnistuivat molemmilta ja meidän viimeinen ylipäänsä potkaisemaan pystyvä pelaaja oli romuluinen toppari Miika Holopainen, jota ei hyvällä tahdollakaan voinut luonnehtia rankkarispesialistiksi. Miika kuitenkin täräytti pallon varmasti rysään ja siirsi vastuun maalivahti Joonas Haapasaarelle, joka nappasi vierailijoiden kuudennen laukojan kudin alakulmasta. Yllätys oli valmis ja pääsimme haastamaan neljännellä kierroksella Ykkösessä pelanneen Tampereen Palloveikot. TPV:tä vastaan syntyi myös yksi urani makeimmista maaleista. Parhaiten peli kuitenkin muistetaan useammasta viekkaudella ja vääryydellä LeKi-futikselta ryöstetystä maalista. Katkeruus elää edelleen vahvana, sillä olisimme varmasti kairanneet Suomen Cup -pystin kotiin Lempäälään.”

Samun maali ajassa 1:30 ja vanhaa VAR tekniikkaa ajassa 2:30 alla olevassa videossa: 

”Paikalliskilpailija Loiskeen nöyryytys viimeisimmässä kohtaamisessamme lukemin 5-1 on toki myös mukava muisto. Olimme juuri saaneet joukkueeseemme tuoretta verta, ja uudet kaverit esiintyivät ensimmäisessä pelissään hienosti tuntematta derbyn paineita. Maalintekijät olivat silti vanhoja konnia. Tommi Lehtimäki tykitti LeKi-historian hienoimman hattutempun, ja meikäläinen säesti Panu Niskasen kanssa tekemällä maalin mieheen. Paikallisvaltikka on siis ollut tiukasti LeKi-futiksella jo lähes vuosikymmenen kun Visastakaan ei ollut ikinä haastamaan LeKi:n herruutta.”

https://lvs.fi/2013/05/06/leki-futis-yllatti-loiskeen-regions-cupin-ottelussa/

Paikallisottelu LeKi-futis - Loiske.

”Olin muutamia vuosia sitten Provinssirokissa Seinäjoella ja meillä oli festareita seuraavana päivänä paikallisottelu Vesilahden Visaa vastaan. Muutama Visan kätyri oli myös soluttautunut samoille festareille ja he raportoivat voitonriemuisena Vesilahden pääkallopaikalle, että Samu on nähty festareilla, joten kaverista ei tarvitse huolehtia huomisessa derbyssä. Meikäläinenhän tuli vielä ovelasti yöjunalla Seinäjoelta kotiin kesken festarien ja ilmestyin vastustajan yllätykseksi Vesilahden tekonurmelle alkuverryttelyyn. Pientä festariväsymystä potevana poistuin ottelussa keskiympyrästä noin kolme kertaa, mutta upotin hattutempun. Jalkapallohan on aina ollut älypeli ja jos antaa ajatuksen juosta niin ei itse tarvitse.”

https://lvs.fi/2015/06/29/samu-nevala-paikallisottelun-ratkaisija/

”Piiricupin finaali JanPaa vastaan Tehtaan kentällä on jäänyt mieleen yhtenä karvaimmista tappioista. Olimme juuri varmistaneet sarjanousun ja kausi piti viimeistellä cup-mestaruuteen. Olimme täysin varmoja voitosta; kuohuvat olivat penkillä odottamassa ja mestaruuslippikset oli teetetty valmiiksi. Pataanhan siinä tuli.”

Mestaruuslippiksiä piti muokata jälkeenpäin.

”Edustusjoukkueen alkuvuosina peräsimessä ollut Matti Virtanen ansaitsee ehdottomasti maininnan ja hän on ollut edelleen vakiokasvo katsomon puolella. Loiskeen kärkimiehen tontilta LeKi-futiksen peräsimeen päätyneen Mika Kanervan kanssa juhlittiin railakkaasti nousua Neloseen. Edustusjoukkueen tähän mennessä tärkein valmentaja oli puolestaan joukkuetta vuosia rautaisella otteella luotsannut Lassi Lehtonen, jonka alaisuudessa vedettiin pelillisesti sekä joukkueen että oman urani parhaat vuodet. Ja toki ei sovi unohtaa LeKi-futiksen rautakansleria Pete Mäkistä, joka taisi myös yhden vuoden joukkuetta valmentaa ja lanseerasi tuolloin näihin päiviin asti säilyneen ja kaikkea tekemistä ohjanneen moton: ”Kauniita maaleja kauniista syötöistä.”

”Muutamia LeKi-kasvatteja: Matti Syvänen oli maalintekijä jumalan armosta, Miika Holopainen peräpään luottoluuta, Jani Ojala hallitsi keskikenttää rautaisella otteella, Tommi Niskasen kosketus oli Pirkanmaan pehmein, Panu Niskanen lännen nopein, Jaakko Laitila Nelosen komein. Lempäälän oma Gennaro Gattuso Toni Ryyppö jakeli armottomia viikatteita keskikentän tuntumassa. Heinosen veljekset Ville ja Pasi sahasivat 10 vuotta laitapakkeina omilla raiteillaan ja tekivät varmasti aladivarien ennätyksen juostuissa kilometreissä. Muihinkin joukkueisiin hairahtaneet, mutta kotiin lopulta palanneet Jyri Leinonen ja Joonas Haapasaari ovat LeKi-historian parhaat veskarit. Viimeisimpänä mainittakoon todennäköisesti viime kauteen uransa lopettaneet Lehtimäen veljekset, joista Tommi oli nelosdivarin paras maalipyssy ja ”Pussihousu” -Janne Nelosen paras (ja ehdottomasti kuuluisin) toppari.

Nykypelaajista Sampo Clewer ja Tomi Karjalainen ovat olleet jo useamman vuoden joukkueen ylivoimaisesti tärkeimpiä taustoja, joita ilman homma olisi levinnyt käsiin jo monta kertaa. Olisi hienoa, jos he oppisivat vähän myös pelaamaan.”

Samu on ehtinyt näkemään Tampereen aladivareita pitkään ja arvioi, että taso on ehdottomasti kovempi kuin 10 vuotta sitten. Nykyinen Nelonen on äärimmäisen tasainen ja kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa. Ero Kolmoseen on kuitenkin mututuntumalla kasvanut entisestään ja Nelosesta nousevat kärkijengit tippuvat vauhdilla takaisin.

Lempäälässä talviharjoittelu on Pikku-Vaparin ansiosta parantunut huomattavasti ja edustusjoukkue on treenannut yhdessä B-junioreiden kanssa talvikauden. Pääsyä isolle kentälle on kuitenkin odotettu jo hartaasti.

”Joukkueen viime kausi oli ailahteleva ja vaikka voitimme kaikki kärkijengit niin hävisimme monta helpompaa peliä omien virheiden takia. Yksi tämän kauden tavoitteista on tasaisuuden säilyttäminen läpi kauden ja mikäli se onnistuu, niin olemme kärkikahinoissa. Muutama tärkeä pelaaja lopetti viime kauteen, mutta myös paikkaajia on tullut tilalle. B-junnutkin pääsevät kantamaan vastuuta miesten peleihin. Maalintekovoimaa meiltä hieman uupuu, joten oma tavoitteeni on osaltani paikata tuota aukkoa tekemällä muutama byyri enemmän kuin viime kaudella.” 

LeKi-futis - IkU ottelusta 2015. (c) Heikki Saarinen

Samu seuraa futiksesta satunnaisesti Englannin liigan ja Mestareiden liigan pelejä ja pysyttelee ajantasalla sarjatilanteista. Muutaman kerran kaudessa mies eksyy Tammelan stadionille, väijymään pelaako Ilves samanlailla futista kuin lätkää. Nuoruuden isoin esikuva oli Alessandro Del Piero, jonka hidastettua oikean jalan kierrevetoa takayläkulmaan juuri boxin ulkopuolelta Samu yrittää edelleen matkia. 

”Intensiivisesti katson vain arvokisat, joissa suosikit ovat Italia ja USA. Seurajoukkueista suosikkini on aina ollut Juventus, vaikka Seria A:ta on tullutkin seurattua hyvin löyhästi. Lempparipelaajat olivat pitkälti Juven 90-luvun lopun ja 2000-luvun alkupuolen legendoja kuten Del Piero, Pavel Nedved, Mauro Camoranesi, Edgar Davids. Näiden lisäksi Bayernin Michael Ballack ja kiertolainen Nicolas Anelka olivat tiukassa seurannassa. Ballackilta taisin napata pelinumeroksi 13, joka on pysynyt samana koko peliuran ajan. Nykypelureista olen paljon huonommin perillä ja selkeitä suosikkeja on vaikea nostaa esiin, mutta Ville Viitaharjun ysipaidan ostaisin, jos LeKi-futiksen fan-shop näitä myisi.”

Nevala on välttynyt isoilta loukkaantumisilta koko elämänsä ajan kaikissa lajeissa, pelaajana vahvuudet ovat aina liittyneet syöttämiseen, keskityksiin ja pelinlukuun mikä on ihan hyvä juttu, sillä vuodet ovat vieneet viimeisetkin nopeudenrippeet mennessään miehen omin sanoin. Samu on aina ollut tunnollinen treenaaja, mutta kirkkaana tavoitteena ei kuitenkaan ikinä ole ollut esimerkiksi jalkapalloammattilaisuus.

”Täytyy olla hyvin kiitollinen kaikille urani valmentajille ja loistaville pelikavereille siitä, että jalkapallosta on tullut minulle koko elämän mittainen harrastus, joka on tuonut yli 20 vuoden aikana valtavan määrän kavereita, kokemuksia ja tekemistä. Ja loppua ei ole näkyvissä vieläkään. Tämän ajatuksen toivon myös pysyvän kirkkaana mielessä koko LeKi-futiksen junioriorganisaatiolla: menestykseen tulee aina pyrkiä, mutta ehkä tärkein tavoiteltava asia on se, että mahdollisimman monelle LeKi-futiksessa aloittavalle junnulle taitotasosta riippumatta tarjotaan sellaiset eväät ja puitteet, ettei futista jätetä edes kriittisinä teinivuosina ja harrastus säilyy pitkälle aikuisikään asti. Olisi myös hienoa nähdä, että omista junnuista nousisi tasaisesti uusia vastuunkantajia myös edustukseen.”